torstai 21. helmikuuta 2013

Suomen peruspalveluministeri halveksii köyhiä ja kannattaa orjatyötä

Olipa kerran hyvin köyhä työtön perhe, niin köyhä että sillä vain juuri ja juuri oli rahaa leipään.
Eräänä päivänä toinen vanhemmista kutsuttiin työvoimatoimistoon.

Siellä häntä yritettiin kiristää palkattomaan orjatyöhön, uhkaamalla tukien viemisellä.
Työtön ja köyhä vanhempi oli kuitenkin solidaarinen muita työttömiä kohtaan, hän ymmärsi että jos hän suostuu orjatyöhön, niin orjuus ei koskaan tule poistumaan Suomesta, vaan yhä uusia ihmisiä pakotetaan orjuuteen.

Jos hän alistuisi orjatyöhön, niin hän samalla tukisi orjuutta ja tekisi karhunpalveluksen muille samassa tilanteessa oleville työttömille.  Siksi hän kieltäytyi ja tunteeton, suorastaan natsimainen työvoimavirkailija yhdessä fasistisen sosiaalivirkailijan kanssa lupasivat poistaa tuen köyhältä perheelliseltä työttömältä ja nauroivat tämän köyhyydelle ja sanoivat "saat mitä ansaitset, sillä olet heikompaa ainesta".

Köyhä kauhistui, sillä sehän merkitsisi että jo aiemminkin hyvin köyhä perhe näkisi sitten kirjaimellisesti nälkää.

Kotiin päästyään hän kirjoitti kirjeen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille, koska uskoi hänen voivan auttaa että perhe ei joutuisi näkemään nälkää. Olihan peruspalveluministeri vieläpä SDP:stä, puolueesta joka aina niin kauniisti puhui oikeudenmukaisuudesta ja siitä että tuloeroja pitää kaventaa. Köyhä siis uskoi naiivisti demaripoliitikon voivan auttaa, jotta perhe selviäisi.

Kului viikko, toinen, kolmas ja neljäskin, eikä vastausta kirjeeseen kuulunut.

Ruoka kävi perheeltä vähiin ja vanhemmat joutuivat jo keräilemään ulkoa pulloja jotta perhe saisi edes joskus ruokaa. Vanhemmat kuulivat ohikulkijoiden pilkkaa ja naurua, olihan pullojen kerääjä alinta kastia Suomen hierarkkisessa luokkayhteiskunnassa.

Viiden viikon jälkeen perhe oli jo pakotettu kerjäämään ja aina vuoroin toinen vanhemmista lähti istumaan kaupungin keskustaan kipon kanssa. Kylmiltä suomalaisilta ei paljon sääliä herunut, joku vanha mummo sentään joskus antoi viisikymmensenttisen tai jopa euron. Se merkitsi perheelle kahden päivän annosta makaroonia ja perhe selvisi taas yhden päivän lisää.

Vanhemmat ja perheen lapsi laihtuivat laihtumistaan, he eivät saaneet tarpeeksi ravintoa yksipuolisesta ravinnostaan minkä kerjääminen ja pullojen kerääminen tuotti.

Taas eräänä päivänä lähti toinen vanhemmista kerjäämään, sinä päivänä siinä kylmän tuulen tuivertaessa ja äidin palellessa ehti hän jo kirota Suomen maan. Ohi kulki pari liikemiehen näköistä miestä jotka nauroivat köyhälle, sitten juoppo joka oksensi kerjäävän köyhän jaloille ja neljä nuorisorikollisen alkua jotka halveksien räkäisivät kerjäävää äitiä. Kerjäävä äiti ymmärsi olevansa hierarkkisen luokkayhteiskunnan pohjalla ja siksi halveksittu ja vihattu.

Hän värjötteli iltaan asti ja lopulta, koko päivän kerjäämisen jälkeen taas yksi hyväsydäminen mummo antoi kokonaiset kaksi euroa.
Äidin ilo oli suunnaton, sillä hän saisi makaroonia perheelle seuraavaksi neljäksi päiväksi.
Hän palasi kotiin, oli jo kulunut kymmenen viikkoa siitä kun perhe oli anonut oikeudenmukaisuutta kirjeellään peruspalveluministerille. Hänen laiha pieni lapsensa toi äidille kirjeen, se oli sosiaali- ja terveysministeriöstä, posti oli sen tänään tuonut ja äidin toivo heräsi. Perhe avasi vapisevin sormin yhdessä kirjeen.
Mutta...

Vastaus ei ollutkaan peruspalvelumisnisteri Maria Guzenina-Richardsonilta, hän oli lukenut sen, mutta ei viitsinyt nähdä vaivaa edes vastata ja delegoinut sen edelleen THL:lle. Ilmeisesti siis hänestäkin kaikki köyhät olivat heikompaa ainesta, jotka eivät ansaitse edes elää, vaan sietävät kuolla hitaasti nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin? Ministeri ei siis köyhistä välittänyt ja orjatyöt olivat hänen mielestään aivan oikein?

THL:n johtaja ja hänen sihteerinsä puolustivat vastauksessaan orjatyötä kiivaasti, lainaten lähes suoraan kuntouttavan työtoiminnan kuvausta työministeriön sivulta. Miten hyvä palvelu se muka onkaan, ilmainen työvoima, maailman historian loistavin keksintö, aina muinaisesta Egyptistä ja Amerikan puuvillapelloilta Nyky-Suomeen asti. Lisäksi vastauksessa korostettiin että päätäntävalta on aina kunnalla ja se oli poistanut perheeltä tuen. THL ei tietenkään mitään voinut tehdä ja ministeri oli köyhät pettänyt (kuten SDP aina ennenkin).

Köyhä perheenäiti luhistui lukiessaan kirjettä, itkien vuolaita kyyneliä, hänen miehensä yritti häntä lohduttaa sanomalla: "Suomessa köyhiä vihataan ja halveksitaan, olisimmepa Venäjällä, se ei ole samanlainen vihaan, ahneuteen ja kateuteen perustuva luokkayhteiskunta kuin Suomi".
Niin rakkaani, laiha ja resuinen äiti vastasi, asuisimmepa koko perhe Venäjällä, siellä kaikki jakaantuu tasaisesti ja myös köyhistä, perheistä ja työttömistä välitetään, se on solidaarinen maa.

Köyhän perheen silmät olivat avautuneet, ei SDP halua oikeudenmukaisuutta, ei se välitä köyhistä perheistä tai nälkää näkevistä ihmisistä, vaan se on pelkkä porvarien nuoleskelija ja hännystelijä. Nyt köyhän perheen äitikin ymmärsi että SDP on pelkkää vale-vasemmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti