maanantai 18. maaliskuuta 2013

Fasismia Suomen malliin


Rinnastan natsit ja Suomen lastensuojelun, sillä molempien toiminta on yhtä fasistista.


Ainoa ero on aikakaudessa, itse Suomen lastensuojelun toimintamallit on kuin suoraan fasistien oppikirjoista.

 Suomen lastensuojelu metsästää lapsia fasistisesti, kuin natsit aikoinaan juutalaisia.

Jos sanan natsi korvaa sanalla lastensuojelu ja sanan juutalainen sanalla lapsi, niin huomaa kuinka samankaltaista natsien ja Suomen lastensuojelun fasistinen toiminta on.

Natsit metsästivät ja veivät juutalaisia kodeista keskitysleireille ja Suomen lastensuojelu taas tulee aseistettujen poliisien kanssa lapsiperheiden kotiin, ryöstää lapset ja vie heidät lasten keskitysleireille jossa heitä kidutetaan, raiskataan ja käytetään hyväksi.

Natsit tekivät juutalaisilla ihmiskokeita ja samoin Suomen lastensuojelu kyydittää lapset (nykyajan juutalaiset) lastenkoteihin joissa he ovat kuin labrarottia.

Se on kuin testi siitä miten paljon alistamista, puutetta, sadismia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä lapsi kestää ja miten reagoi siihen.

Välillä lasta pidetään eristyksissä sellissä ja myös kaikki yhteydenpito ulospäin lastenkodista yleensä estetään.

Suomen lastensuojelu toimii siis kuin Gestapo aikoinaan natsi-Saksassa, lapset ovat sille nykypäivän juutalaisia.  Se käyttää poliisia apunaan ryöstääkseen lapset rakastavien äitiensä käsivarsilta.

Lastensuojelun toiminta on psykoterroria ja se jatkuu yleensä vuosikaudet.

Jatkuvia virheitään se peittelee hyvä veli järjestelmän avulla, yksi virkamies siis puhuu toisen virkamiehen puolesta ja peittelee hänen virheitään.

Mm. lääkärit rikkovat vastoin ammattietiikkaansa ja lääkärinvalaansa kun peittelevät ls-sossujen virkavirheitä. Ja myös poliisi auttaa mielellään perheiden terrorisoimisessa.

Paitsi että toimintametodit, niin myös ajatukset niiden takana kertovat fasismista.
Lastensuojelun tehtävänä on tuhota perheet, tuhoamalla negatiivinen sosiaalinen perimä ja siksi se pyrkii eristämään lapset vanhemmistaan.

Se siis kiistää lapselta ihmisoikeuden äitiin ja isään, vain koska on määritellyt perheen ja vanhemmat negatiivisen sosiaalisen perimän levittäjiksi/välittäjiksi.

Seuraavassa katkelma J.B:ltä joka puolestaan siteeraa Stakesin julkaisua:

"Huonon sosiaalisen perimän katkaisemiseen tarvitaan nyt uusia keinoja. Yli-sukupolvisen ongelmien periytymisen estäminen on inhmillisesti ratkaisevan tärkeää, mutta myös taloudellisesti kannattavaa.

Niiden ihmisten auttamiseksi jotka jo lapsuudessa ovat saaneet huonot elämän eväät tarvitaan positiivista diskriminaatiota.

Eli pitää tuhota nämä perheet, hajottaa ne, erottaa lapset vanhemmistaan.  

Negatiivinen sosiaalinen perimä tuhotaan tuhoamalla perhe.

Termillä sosiaalinen perimä tarkoitetaan ongelmien siirtymistä  vanhemmilta lapsille.

Sosiaalinen perimä on vain ongelmia.

Eli itse asiassa sosiaalinen perimä on jo ongelma, eli pitää päästä eroon koko sosiaaalisesta perimästä.

Tutkijat painottavat sukupolvien ketjun katkaisemisen tärkeyttä.
Lasten sijoittamisella estetään sosiaalisten ongelmien eteenpäin siirtyminen.

Kun lapset erotetaan perheistään, niin estetään ongelmien eteenpäin siirtyminen.
Yhteiskunnan tehtävänä on turvata lapsille psykologiset vanhemmat.

Biologisten vanhempien tapaaminen häiritsee psykologisen vanhemmmuuden syntymistä, siksi tapaamisia tulee rajoittaa.
Tää on perhevastaista ja ihmisyyden vastaista fasismia.

Mitä Stakes tekee tänä päivänä on edelleen terroria, se on valkoista terroria.

Millä tavalla perheitä terrorisoidaan Suomessa. Kuinka sadistisesti ja julmasti sosiaaliviranomaiset kohtelee vanhempia ja lapsia, se terrori on poliittista terrororia ja se tulee ymmärtää." Johan Bäckman

Suomen lastensuojelun toimintamallit lainattu siis suoraan natsi-Saksasta ja filosofia paitsi sieltä, niin myös sisällissodan aikaisilta valkoisilta.

Juuri siitä syystä köyhien perheiden ja venäläisten lapset huostaanotetaan, ei koskaan rikkaiden.

Koska kyse on pohjimmiltaan fasismista ja rotyhygieniasta kuin natsi-Saksassa ikään.
Suomen lastensuojelu ei voi estää "väärän rotuisten" ihmisten lisääntymistä, mutta  se voi kuitenkin huostaanottaa heiltä lapset.

Köyhät perheet taas nähdään automaattisesti "punaisina" joilla ei ole ihmisarvoa ja joilta voi lapset viedä noin vain.

http://www.youtube.com/watch?v=Sx9RB0V0Ghw

Suomen lastensuojelun nykytila henkii siis menneiden vuosikymmenten kauhuja, mutta toteuttaa sen terrorin tämän ajan perheille.

Äidin karmea kokemus Tampereen yliopistollisesta sairaalasta

Äidillä oli karmaiseva synnytys Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Hän ei saanut kunnollista kipulääkitystä, synnytystä ei osattu aloittaa ja kaiken lisäksi kakkososaston hoitaja puhui selän takana pahaa hänestä ja otti vieläpä aiheetta yhteyttä lastensuojeluun,  idioottimaisten kehäpäätelmiensä vuoksi sekä siksi että halusi työllistää kaverinsa.

Alla koko juttu: 

Äiti synnytti jokin aika sitten Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Ja kaikki mitä hän sai kokea hakee karmeudessaan vertaistaan.

Paitsi että hänen kipujaan ei osattu lievittää riittävästi neloskerroksessa, niin ei myöskään varsinaista synnytystä osattu käynnistää ja kun se ei itsestään käynnistynyt niin sitten lopulta päädyttiin sektioon.

Leikkaus olikin hirvittävän raskas kokemus äidille ja hän joutui olemaan useita päiviä kakkososastolla toipumassa siitä koettelemuksesta.
Lopulta äiti pääsi monen päivän jälkeen kotiin.
Jälkeenpäin saimme sitten tietää että eräs kakkosoaston hoitsu oli puhunut äidistä selän takana paljon pahaa, täyttä roskaa ja humpuukia, joka oli suorastaan naurettavaa, jollei siihen liittyisi erästä seikkaa...

Minä ja ystäväni vanhemmat sekä tuttavat tulimme katsomaan häntä ja vauvaa muutaman kerran sairaalaan ja  toimme mukanamme kukkia, suklaata sekä pehmoeläimiä piristääksemme vaikeasta keisarinleikkauksesta toipuvaa äitiä.

Näitä pehmoeläimiä oli siis ehkä 2-3 kpl sängyn yläpuolella ikkunalla ja saattoipa joku niistä tipahtaa sängyllekin.

Äiti on myös hyvin kiltti ja kaikille ystävällinen, luonteeltaan siis erittäin ihana ihminen ja samoin hän käyttäytyi sairaalassakin, hänestä useimmat saivat varmasti vaikutelman mukavasta ja sydämellisestä ihmisestä.

No, saimme tietää että eräs hoitsuista oli ollut ystävääni koskien yhteydessä lastensuojeluun.
Kyseessä nuori ja kokematon hoitaja.

Ja millä perusteilla, aivan tuulesta temmatuilla, hatusta vedetyillä väitteillä joille useimmat nauraisivat, olivat ne niin idiooottimaiset ja läpinäkyvän tekaistut/keksityt.

Sillä tuo kyseinen kakkososaston hoitaja väitti lastensuojelulle että koska hän näki pehmoleluja sängyllä, niin äiti leikkii niillä ja ystäväni kiltteyden, herkkyyden sekä mukavan ja ystävällisen luonteen/käytöksen hän tulkitsi ja ylidiagnosoi lapsenomaisuudeksi. Hän ei siis koskaan nähnyt äidin leikkivän kyseisillä pehmoleluilla, hän vain oletti niin, koska pehmoleluilla myös leikitään.

Mutta lisäksi niitä tuodaan ihan vain piristämään ihmisen mielialaa ja välittämisen/rakkauden osoituksina ja tietysti niitä myös saadaan voittoina huvipuistoissa tai festareilla onnistuneista suorituksista.

Kiltti ja ystävällinen käytös, millainen ihminen, millainen kyökkipsykologi tulkitsee ja ylidiagnosoi sen lapsenomaisuudeksi? Miksi yleensäkään ylitulkita jotain jos ei tunne vielä ihmistä tarpeeksi hyvin.

Jos ihminen on itse luonteeltaan ilkeä, turhamainen, itsekeskeinen ja tuhottomasti pahaa ja valheita toisista juoruileva, niin hän saattaa olettaa että kaikki muutkin aikuiset ovat sellaisia ja kohdatessaan sitten ensimmäistä kertaa täydellisen vastakohtansa, eli kiltin, viattoman ja herkän ihmisen, niin hämmästyä ja tulkita sen ihmisen aivan väärin, koska itse on aivan eri puusta veistetty. Ja lapsenomaisesta hän teki seuraavan loikan siihen että ystäväni ei osaa hoitaa vauvaa ja on huono äiti.

Eli kakkososaston hoitaja harrasti kehäpäätelmiä joissa ei ole mitään tolkkua tai järkeä.
Mutta miksi, mikä oli hänen motiivinsa?
Johtuiko se pelkästään epäpätevyydestä vai oliko taustalla sittenkin jotain ihan muuta?

Selvittelin tietysti tämän valheita muista kertovan hoitajan taustoja ja sain selville että hänellä on läheisinä ystävinään mm. Ylöjärven lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä niin lastensuojelun kuin terveyskeskuksenkin perhetyön puolelta ja myös lastenkotien henkilöstöä.

Kotoisin hoitaja on tietojeni mukaan myös Ylöjärveltä.

Ottaen huomioon hänen kertomansa naurettavat valheet ja hänen verkostonsa johon kuuluu paljon lapsibisneksen toimijoita, niin näyttää siltä että hän "ruokkii" Ylöjärven lastensuojelua turhilla ja aiheettomilla tapauksilla.

Ja jos myöhemmin perhe tajuaa että nyt ei jokin ole kohdallaan ja alkaa puhua lastensuojelun epäpätevyydestä, niin aina lastensuojelu voi vedota siihen että jo sairaalassa hoitaja oli yhteydessä lastensuojeluun.

Tietenkään koskaan ei mennä yksityiskohtiin, koska ne eivät pidä vettä ja mekin saimme tarkat tiedot hoitajan puheista ilmeisesti vahingossa.

Tutkimusten mukaan Ylöjärven lastensuojelun ls-sossut tuntevat henkilökohtaisesti kaveripohjalta monet hoitajat, nuorisotyöntekijät, lastenkotien kamut,

Pelastakaa lapsien ja SOS-lapsikylien ihmiset ovat myös ihan hyviä kavereita heidän kanssaan.

Kaveripohjalta järjestetään valheilla ja älyttömillä ylidiagnooseilla kavereille töitä, jotta sitten lastensuojelu voi valitella resurssien vähyyttä, jota ei todellisuudessa ole, resursseja on ihan liikaakin.
Töitä vaan ei ole tarpeeksi ilman kaverien apua ja silloin jäisivät valtion tuetkin saamatta.

Ystäväni sanoi että ikinä hän ei enää halua Tampereen yliopistollisessa sairaalassa synnyttää, koska niin ilkeitä selän takana puhujia ovat hoitsut siellä, hänelle jäi ikuiset traumat.

 Ensin hän ei saanut tarpeeksi kipulääkitystä, sitten ei synnytystä osattu käynnistää ja lopuksi vielä keisarinleikkauksesta toipumassa olevaa äitiä haukutaan ja solvataan hänen selkänsä takana täysin perusteetta.

Ja vielä linkki alkuperäiseen kirjoitukseeni jossa voi allekirjoittaa adressin äitien puolesta:  http://www.adressit.com/boikotoi_tampereen_yliopistollista_sairaalaa_ja_...

Irti turhan syyllistämisen ja vähättelyn perinteestä

Tänään ajattelin kirjoittaa meille kaikille suomalaisille tutusta asiasta.

Asiasta joka luo ja synnyttää suomalaisille huonon itsetunnon, kansallinen huono itsetunto kun ei ole mikään myytti.

Nimittäin syyllistämisestä tapana kasvattaa ihmisistä tämän maan kansalaisia ja siitä mitä sen seurauksena tapahtuu ja mitkä ovat ne mekanismit jotka siinä toimivat.

Yritän tiivistää sopivasti, jotta ei paisu liikaa, mutta sopivasti saa kuitenkin turvota että kunnon luomus syntyy.

Ensimmäinen väittämäni on, että syyllistämisellä on pitkät perinteet Suomessa ja että se kohdistuu suomalaisiin ihmisiin monissa eri elämän vaiheissa.

Ensin paneuden instituutioihin, mediaan ja yksilöihin sen harjoittajina ja sitten itse tilanteisiin joissa sitä esiintyy ja lopuksi siihen kuinka se muuttaa ihmista ja millaista alati ja kaikesta syyllistävässä yhteiskunnassa on elää.

Mitkä instituutiot ja media siis harrastavat syyllistämistä ja miten se taas toteutuu yksilöiden taholla?

Miten yksilöt syyllistävät toisiaan?

Instituutioilla tarkoitan tässä yhteydessä yhteiskunnallisia, vallan yksiköitä ja virastoja joissa me suomalaiset asioimme ja joissa käytetään merkittävässä määrin auktoritääristä valtaa.

Puhun siis kouluista, työvoimatoimistoista, perusturvakeskuksista ja medialla tarkoitan ihmisryhmistä tehtyjä juttuja lehdissä, netissä ja televisiossa.

Yksilöillä taas muita ihmisiä, avomiestä/vaimoa, valmentajaa tai moninaisia satunnaisia kohtaamisia.

Syyllistäminen alkaa jo kouluissa.

Lasta syyllistetään ja latistetaan milloin mistäkin ja torutaan, sen sijaan että kehuttaisiin ja kannustettaisiin, kuten monissa muissa maissa tehdään. Sama jatkuu läpi peruskoulun.

Sitä esiintyy edelleen ammattikouluissa, mutta ei juurikaan lukioissa, puhumattakaan nyt yliopistoista.

Jos ihminen jää työttömäksi häntä syyllistetään siitä, varsinkin työkkärissä ja sossussa.

Hän saa lukea mediasta juttuja joissa hänet leimataan milloin miksikin ja televisiossa keskustellaan työttömien ongelmista ja heidän syyllistämisensä ja leimaamisensa sen kuin jatkuu.

Hänet pyritään mitätöimään ihmisenä, kyykyttämään ja polkemaan jalkoihin aina kun hän asioi eri virastoissa.

Häntä syyllistetään ja vähätellään. Hänet yritetään pakottaa työvoimatoimistossa orjatyöhön pelkällä yhdeksän euron ruokarahalla, hänen ihmisarvonsa siis viedään.

Häntä kohdellaan vain numerona, yhtenä harmillisena ja negatiivisena tilastomerkintänä.

 Television työttömyyskeskusteluissa käytetään vanhaa tomittajien niksiä kuvata kokonaisuutta muutaman osan kautta, eli näytetään inserttejä joissa 2-3 työtöntä, siis naurettavat 2-3 jostain sadastatuhannesta kertovat mitä ongelmia heillä on, että eivät pääse ulos kotoaan ja on muka itsemurhaajatuksiakin, ehkä päihdeongelmakin ja aina tietysti mielenterveysongelma. 

Kaikin tällä tavoin siis luodaan ihmisille heikkoa itsetuntoa. 

Kun sitten suomalainen saa mahdollisesti lapsen, niin tässä lapsia vihaavassa maassa hän saa ulkona liikkuessaan kuulla jatkuvasti kuinka hänen lapsensa käyttäytyy väärin ja kuinka kamalia ja äänekkäitä lapset ovat.

Vaikka vauvalle tai pikkulapselle on aivan luontaista välillä itkeä ja kitistä, jopa kiukutella kaupassa tai muualla ihmisten silmien alla.

Sitä vaan ei hyväksy, eivätkä tajua lapsia vihaavat ihmiset.

Häntä arvostellaan ja hänen vanhemmuuttaan kyseenalaistetaan, naapuri saattaa valittaa lapsesta, ventovieraat arvostelevat, joka paikassa hän saa alituisesti miettiä toimiiko hän nyt oikein?

Onko hän hyvä äiti tai isä? 

Sopiiko hänen perheensä kapeaan normaalin perheen määritelmään?

 Saako hän tehdä sitä tai tätä? 
Kaikki se ahdistaa ja stressaa vanhempia. 
Jos tulee riitaa naapurin kanssa, niin tekeekö  naapuri ls-ilmoituksen vastahyökkäyksenä?

Kun lapsi sitten menee päiväkotiin, niin ylidiagnosoidaanko hänet siellä?

Yhtäkkiä lapsi onkin vaikka mitä, kun päiväkodin täti se keksii leikkiä kyökkipsykologia, jos lapsi on hänen mielestään liian rasittava ja käy hermoille. Tätä tapahtuu paljon.

Lapsi on milloin ADHD, milloin skitsofreenikko ja milloin taas autisti ja siitähän on tehtävä ilmoitus lastensuojeluun.

Ja sitten on lastensuojelu jo ovella tulossa tutkimaan ja pian jo tekemässä huostaanottopäätöstä.

Vanhempia ei kuunnella, tarkoitus on vain satuilla ja keksiä jotain negatiivista huostapäätöksen perusteeksi.

Pian lasta jos sitten viedään sijaisperheeseen tai lastenkotiin ja taas pyörii lapsibisneskaruselli entistä vinhempaa vauhtia.

Lopulta lapsi on kouluikäinen.

Jos lapsi pahoinpidellään koulussa, Suomen kouluissa kun on kiusaamista enemmän kuin missään muualla, niin koulu vierittää syyn vanhempien niskoille.

Väittäen että mustelmat ovat tulleet jo kotona, suojellakseen koulun mainetta. Ja taas on lastensuojelu ovella, helpompihan on perheen kimppuun käydä kuin koulun. Ja taas vanhempia syyllistetään aiheetta.

Useimmissa tapauksessa vanhemmat vieläpä kadottavat lapsen lapsibisnekseen aivan perättömän ilmoituksen takia. Lastensuojelu ja muut lapsibisneksen toimijat kun eivät uhrejaan kynsistään helpolla päästä.

Entä sitten parisuhteessa tapahtuva syyllistäminen?

Se on yksi pahimmanlaatuisista tavoista syyllistää toista.

Jos rakastaa toista ihmistä, niin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa häntä, eikä vaatia täydellisyyttä ja erehtymättömyyttä.

Kaikilla meillä on oikeus tehdä pieniä erehdyksiä, itse teen niitä, aivan kuten kaikki muutkin.

Mutta ei toista pidä syyllistää jonkin erehdyksen takia. Silloin vain herättää epävarmuutta ja muita negatiivisia tunteita kumppanissa.

Miltä sinusta tuntuisi jos ihminen johon luulit voivasi luottaa ja jolle olet antanut sydämesi syyllistääkin sinua jatkuvasti? 

Oikea, tosi rakkaus hyväksyy ihmisen sellaisena kuin tämä on. 

Jatkuva syyllistäminen parisuhteessa saa toisen osapuolen helposti etsimään hyväksyntää jonkun toisen sylistä.

Se onkin yksi suurimpia, välillisiä syitä parisuhteen rikkoutumiseen.

Lopettakaamme toisten ihmisten syyllistäminen ja vähättely, oli tilanne mikä hyvänsä.
Kehukaamme ja kannustakaamme toisiamme syyllistämisen ja vähättelyn sijaan.

Murskatkaamme tämä kansallinen perinne joka tuottaa epävarmoja ja heikon itsetunnon omaavia ihmisiä.

Instituutiot ja toiset ihmiset tuottavat heikon itsetunnon meille suomalaisille, ei se itsestään synny.

Sillä nykyinen syyllistämisen ja vähättelyn perinne tekee tästä maasta ahdistavan ja ankean maan elää.

Se lähtee epäluuloisuudesta ja ajatuksesta että ihmiset ovat pahoja.

Syyllistämällä kylvetään pahuuden siemeniä, sen sijaan että tehtäisiin hyvää, niin juorutaan usein täyttä potaskaa muista ihmisistä tai väitetään jotain muille vahingollista, missä ei ole  totta siteeksikään.

Tai siirretään omaa epävarmuutta tai asiaa joka harmittaa muiden kannettavaksi, mutta ei kysytä haluaako hän sen taakan.
Se ei ole ystävän teko, vaan itsekkään ihmisen.

Me olemme joka päivä vastuussa siitä millainen tästä maasta tulee.

Jos uusinnamme perinteisiä malleja, niin pidämme vain huolen silloin siitä että Suomi on jatkossakin turhan syyllistämisen ja ihmisten vähättelyn maa.

Jos taas kaikissa ihmissuhteissamme ja kohtaamisissamme muistamme aina asettua toisen ihmisen asemaan, niin kieltäydymme syyllistämästä ja vähättelemästä häntä.

Niin myös elämästämme tulee täyteläisempää, emme tee työssämme ihmisistä vihaisia, emme tuota epäoikeudenmukaisuutta, emmekä aja luotamme rakkaitamme.

Perhe pedon kynsissä

Olen ollut taistelemassa pahuutta vastaan ja puolustamassa pienen lapsen ja äidin ihmisoikeuksia, yhdessä muiden ihmisoikeusaktivistien kanssa.

Aloitin moderaattorina Pikku Laurin Ja Kirsin tukisivustolla Facebookissa jossa pyrittiin estämään 10 kuukautisen Laurin mielivaltainen huostaanotto eroon rakastavalta äidiltään sijaisperheeseen. He olivat olleet porilaisessa Pihlakodissa yhdessä, mutta lastensuojelu oli tehnyt päätöksen että 17.12.2012 lapsi huostattaisiin laittomasti äidiltä.

Tämä kyseinen sivusto siis perustettiin tuomaan tuota vääryyttä ja pahuutta julkisuuteen ja jos mahdollista estämään se.

He kun olivat olleet yhdessä koko elämänsä ajan. Kampanjaan lähetettiin reiut 25000 kutsua.
Itse tein myös addressin tuota huostaanottoa vastaan: http://www.adressit.com/10kk_lauria_sijoitetaan_1712_pois_aidin_luota.

Linkki Facebookin sivustoon: https://www.facebook.com/events/175624899247288/
(ei enää toiminnassa)


Pian kampanjan alettua, teki Porin perusturva tutkintapyynnön Porin poliisille, väittäen että sivustolla muka uhattiin ja uhkaitiin sen henkilöstöä ja tämän Yle uutisoi muka merkittävänä ja suurena juttuna.

Itse olen moderaattorina valvonut kirjoituksia siellä, enkä ole siellä moista uhkailua havannut.

Kritiikki on ollut paikoin rajuakin, mutta ainoastaan yleisellä tasolla erinäisiä bisneksen toimijoita kohtaan, ketään henkilöä ei ole nimeltä mainittu, se ei ole siis kohdistunut ketään yksittäistä henkilöä kohtaan.

Porin perusturvan tavoite oli siis päivänselvä, sen tavoite oli huvittavalla poliisilla pelottelulla hiljentää ihmiset, koska sille tuo kirjoittelu oli hyvin kiusallista, onhan se vastuussa tuosta päätöksestä tehdä laiton ja aivan mielivaltainen huostaanotto. Kampanjamme ei siis kärsinyt, vaan päinvastoin sai uutta ryhtiä perusturvan tutkintapyynnöstä ja todisti asiamme rehtiydestä.

Seuraavaksi sitten Yle Satakunta teki hyvin värittyneen ja lastenkodin puolelle asettuvan jutun, jossa se ei edes haastatellut äitiä, vaan ainoastaan Pihlakodin henkilöstöä. Kuitenkin juttu oli nimenomaan tästä keissistä, eikä Pihlakodista yleensä. Yle myös levitti harhanomaista tietoa moderaattorien toiminnasta tuolla sivustolla.

Kaiken kaikkiaan Ylen toiminta oli niin epäeettistä ja vastoin hyvää journalistista käytäntöä että se johti johti meidän puoleltamme kanteluun Julkisen sanan neuvostoon. 

Kampanjoituamme aktiivisesti noin viikon huostaanottoa vastaan tuolla sivustolla mitä erinäisimmin keinoin, perustellen miksi huostaanotto on väärin tuossa tapauksessa, että Suomessa tehdään muutenkin laittomia ja perusteettomia huostaanottoja ennätyssuuri määrä ja kritisoituamme viranomaisia, huonoa lakia, ls-kerrointa ja varsinkin LaSun toiminaa, sekä tuotuamme julki tietoa asioista ihmisille jotka elivät pimennossa, saimme tietää että huostaanottoa oli siirretty johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Saimme siis erävoiton. 

Jatkamme kampanjointia edelleen huostaanotto vastaan, koska tämä keissi on vaa´ankieli-asemassa Suomessa koko maan lastensuojelupolitiikan osalta ja tulevaisuuden osalta.


Jatkuuko lastensuojelun mielivalta?

Vai muuttuuko meno inhimillisempään suuntaan jossa ajatellaan oikeasti lapsen ja perheen hyvää, eikä oikeuteta mielivaltaisia ja laittomia huostaanottoja määrittelemättömällä lapsen edulla. Kysehän on uusiokielestä joissa sanan merkitys muuttuu ja tarkoittaa käytännössä ihan muuta kuin sen alkuperäinen merkitys, eli etymologinen merkitys. Lapsen edulla oikeutetaan nykyään Suomessa kaikki moraalittomat, bisneshenkiset ja mielivaltaiset toimet lasta, vanhempia ja perhettä kohtaan.

Huostaanotoilla on myös kunnille suuri taloudellinen merkitys, sillä lastensuojelu-kertoimen ansiosta ne saavat jopa 2-3 kertaisesti ne rahat takaisin minkä ne ovat huostaanottoihin sijoittaneet.

Lastensuojelukerroinhan tarkoittaa sitä, että jokainen huostaanotto nostaa sitä ja mitä suurempi se on, niin sitä enemmän valtio maksaa kunnille rahaa. Ja kunnathan voivat käyttää tuon rahan ihan mihin itse valitsevat, huostaanotetuilla lapsilla siis saadaan kunnan talous kuntoon, jotta voidaan sitten parannella kunnan asioita, näin härskisti se vaan menee.

Tiet voidaan päällystää uudelleen ja urheilukenttiä parantaa, tai uimahalli peruskorjata.

Mutta kuka muistaa silloin noiden lapsien kohtalon? Kärsijöinä kun ovat rikotut perheet, lapsibisneksen uhreina. Moisesta toiminnasta on laten oikeudet kaukana, vaikka kauniilla korulauseilla lastensuojelu niistä puhuukin, yhdessä muiden huostabisneksen toimijoiden kautta.

Tällä aivopestään myös ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät asiaan ole perehtyneet.

Pankkiautomaatilla käydessäni lapsikylien mainos kirkuu että 17000 lasta ei voi asua kotonaan ja vongataan lahjoitusta rahannnoston yhteydessä,  vaikka tuolle lapsikylien väittämälle ei ole mitään perusteita, vaan kyse on härskistä bisneksestä jossa se oikea lapsen etu, mitä Suomen lastensuojelu väittää ajavansa on jäänyt unholaan.

Lastensuojelu ja nuo lapsikylät ja muut lastenkodit kun toimivat tiiviissä yhteistyssä. Suuret kansainväliset toimijat tahtovat laajentaa ja jatkuvasti poksahtelee uusia lastenkoteja, kasvubisnes siis vaatii materiaalia ja niitä lapsiuhrejahan Suomen lastensuojelu heille auliisti toimittaa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288509640060.html

Lapsibisnes, lastensuojelun rajaton valta ja sen hallitsemattomuus on synnyttänyt yhdessä surkean lastensuojelulain ja ls-kertoimen kanssa  hirviön joka raivoaa Suomessa syöden lapset kitaansa ja oksentaen ulos rikkinäisiä ihmisen jäänteitä, joista aniharvoin kasvaa onnellisia ja tasapainoisia aikuisia.

Jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa, se on perustavaa laatua oleva lapsen ihmisoikeus ja sitä ei saa bisneksen varjolla lapselta riistää.


Pian tämän blogin julkaisemisen jälkeen Kirsi menetti lapsensa Laurin sijaisperheeseen.

Eikä näytä todennäköiseltä että hän koskaan saa poikaansa takaisin.

Sijaisperhe pitää kynsin hampain kiinni kultamunia munivasta hanhestaan, Laurista joka tuo valtion tuet perheeseen, eikä Suomen lastensuojelukaan myönnä koskaan olevansa väärässä.
Laurin kohtalo on siis lohduton, hänellä ei ole oikeutta bio-vanhempiin.

Suomessa vain aniharva huostaanotettu palautetaan koskaan vanhemmilleen, puhutaan vain kourallisesta, kaikista 17000:sta jotka eivät saa asua kotonaan, ihan tavallisissa suomalaisissa perheissä.

Suomessa näet viranomaiset ja heidän liittolaisensa lapsikauppiaat vihaavat lapsia.




Suomen lastensuojelu kieltäisi jopa jääkiekonkin lapsilta ja nuorilta

Suomen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten "höttöpäisyyttä" kuvaavaa on se, että jopa
Jarkko Ruudun taklauksesta on tehty lastensuojeluilmoitus:
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2013022116701463_jk.shtml

"Lehden mukaan ilmoituksen KalPan 17-vuotiaasta Artturi Lehkosesta teki Kuopion kaupungilla työskentelevä tohtoritasoinen terveydenhoidon ammattilainen.
- Alaikäisten mäiskiminen kaukalossa on jotain aivan käsittämätöntä, nimettömänä esiintyvä nainen sanoo."

Kaikella kunnioituksella naissukupuolta kohtaan, niin kyseisen ilmoituksen tekijä on pihalla kuin lumiukko.

Eiköhän tuo ole SM-liigan kurinpidon ja sanktioiden alainen asia, eikä lastensuojelun.
Taklaukset myös kuuluvat olennaisesti jääkiekkoon ja loukkaantumisia tapahtuu kaikissa lajeissa, vaikka tuo yksittäinen Ruudun taklaus sikamainen olikin.

Haluavatko sosiaalityöntekijät tulla kaukalon laidalle vihkojensa kanssa seuraamaan kun junnut pelaavat?

Vai kielletäänkö samalla koko jääkiekko vallan?

Tämä turhien lastensuojeluilmoitusten teko on kuitenkin äärimmäisen yleistä Suomessa ja niiden varjolla huostataan täällä laittomasti lapsia.

Lastensuojelussa käytetään ilmausta "huolen herääminen", mikä tarkoittaa että kaikkien sosiaali- ja terveysalan toimijoiden tulee tehdä lastensuojeluilmoitus tunteen perusteella, ei siis järjen, vaan tunteen, mutun perusteella.

Sitä siis korostetaan kaikkien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutuksessa ja kannustetaan siihen. Mutu johtaa kuitenkin useimmiten ihan metsään ja perättömien ilmoituksien tekoon ja lastensuojeluilmoitusten suuri määrä kertookin juuri tästä ja niiden tekemisen helppoudesta. 

Muka hyvää tarkoittaen tehdään Suomessa paljon pahaa juuri lastensuojelun toimesta, kuten fasistisia hyökkäyksiä aseistettujen poliisien kanssa perheiden koteihin vanhemmat pahoinpidellen ja lapset ryöstäen. Senhän aiheettomatkin lastensuojeluilmoitukset mahdollistavat, fasismiin suorastaan yllytetään ja ohjeistetaan :
http://ylojarvi-fi-bin.directo.fi/@Bin/099f025753aa947aea01cc6d46b28807/...

Eli lastensuojeluilmoitus jääkiekkotaklauksesta kertoo kaiken Suomen lastensuojelun nykytilasta. Siitä miten ylireagoidaan kaikkeen mahdolliseen, huolestutaan jopa aivan tavallisesta urheilulajista, vieläpä suomalaisille rakkaasta lajista jossa on maailmanmestaruuksiakin voitettu. 

Koko lastensuojeluilmoitus jääkiekkotaklauksesta olisi suorastaan surkuhupaisa, ellen tuntisi Suomen lastensuojelun tilaa, sen korruptoituneisuutta ja mädännäisyyttä perin pohjin. Lapsikauppa, likainen child trafficking kun on arkipäivää Suomessa, nykyään lapset huostataan vaikkapa köyhyyden (tai muun tekosyyn) perusteella ja sijoitetaan/myydään sijaisperheisiin tai lastenkoteihin; joihin lapsi on ikään kuin tilattu.

Usein vanhemmiltaan riistetyt lapset joutuvat vieläpä pedofiliankin uhreiksi sijaisperheissä, sekä lastenkodeissa sadismin.  Suomessa kun ei lapsilla ole oikeutta bio-vanhempiin.

Entä leviääkö huolen heräämisen mentaliteetti kulovalkean lailla muihinkin lajeihin ja harrastuksiin?

Onko kohta enää mitään mitä lapset saavat Suomessa harrastaa?

Tuleeko lasten elämästä yhä rajoitetumpaa ja rajoitetumpaa ja jyrkkien säädösten määrittämää, vanhempien hakiessa oikeutta viedä lapsi edes harrastuksen pariin?

Olemmeko matkalla yhä totalitaristisempaan yhteiskuntaan näennäisestä demokratiasta?

Mitä oikeuksia lapsella enää on Suomessa?

Ei ainakaan oikeuksia edes omiin vanhempiin, eikä harrastuksiin.

Millaisessa maassa me oikein elämme?
Eikö Suomeen syntyminen olekin pikemminkin rangaistus, kuin mikään lottovoitto?

Perhe instituutiona on ainakin Suomessa kärsinyt rajun inflaation, lapsilla kun vehkeillään ja käydään kauppaa ja sen tekevät Suomen viranomaiset.

Enää ei tarvitse ihmetellä Suomen alhaista syntyvyyttä, täällä kun viranomaiset suorastaan vihaavat lapsia, ei Suomi siis kannusta pareja lasten tekemiseen, vaan vanhemmuus itsessään on pikemminkin rikos suomalaisten fasistien silmissä.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Oireet vaiko tauti?

Jos ihmisellä on syöpä, ei ole järkevää hoitaa vain oireita, vaan pyrkiä kiskomaan syöpä kokonaan irti hänestä, jotta ihminen parantuisi. Silti syöpäkin voi uusia ja vaatii jatkuvan kontrollin.

Suomalainen yhteiskunta on kuin ihminen jolla on syöpä, jos me käytämme kaiken vihamme oireisiin, me pysymme juuri ja juuri elossa, mutta samalla uuvutamme itsemme, häviämme syövälle ja lopulta kuolemme.

Sen sijaan että löytäisimme tavan jolla saada kasvaimet pienemään ja häviämään lopulta kokonaan sisältämme. Samoin myös suomalainen yhteiskunta voi huonosti ja on sairas, mutta se ei kykene introspektioon eikä itsereflektioon, vaan haluaa parantua vain pinnallisia oireita hoitamalla, mikä ei johda tervehtymiseen.

Meidän on siis mentävä ytimeen ja revittävä kasvain irti kehosta/yhteiskunnasta.

Paradoksaalista onkin, että kun menemme ytimeen, niin näemmekin yllättäen laajasti ja tajuamme mistä kaikesta on kysymys, näemme metsän puilta.

Kun lopetamme lampaina olon, kieltäydymme olemasta johdateltavina ja vaadimme nähdä koko totuuden, emmekä vain palasia siitä, tässä fragmentoituneessa yhteiskunnassa jossa olemme tottuneet pirstaloituneisiin osa-totuuksiin jotka eivät johda mihinkään.

Myös Eerikan tapauksen ytimeen mentäessä, me ymmärrämme että mattoterapiaan kuolleen Eerikan kuoleman todellisia syyllisiä ovat Suomen korruptoitunut lastensuojelu joka ohjeisti käyttämään mattoterapiaa Eerikaan, tämän isän äidin suulla (joka oli lastensuojeluviranomainen eli perusturvajohtaja) ja Eerikan äitipuoli taas oppi sen lastenkodista jossa oli ollut töissä. Eerikan isä ja äitipuoli ovat siis vain oireita, eivät itse tauti.

Tämä ääritapaus on pelkkä oire Suomen lastensuojelun korruptiosta, sillä mattoterapia jolla Eerika tapettiin on lastenkotien yleisesti käyttämä menetelmä jolla lapset alistetaan päivittäin lastenkodeissa.

Jos jotain haluaa siis vihata, niin tulee vihata tautia, syöpää joka jäytää Suomen korruptoituneen lastensuojelun, lapsikauppiaiden ja lastenkotien kautta suomalaista yhteiskuntaa.

Vihatkaamme ja murskatkaamme itse syöpä, ei sen pinnallisia oireita kehossa.

Tämä yhteiskunta on sairas koska se käyttää mattoterapiaa lapsiinsa lastenkodeissa ja Suomen lastensuojelu antaa sille siunauksensa.

Yhteiskunta on sairas, varsinkin Suomen lastensuojelu ja kaikki lapsikauppiaat ja lastenkodit joissa lapsia alistetaan mattoterapialla, käytetään seksuaalisesti hyväksi, teetetään pakkotöitä lapsilla, pahoinpidellään ja joiden sadistisiin rangaistuksiin lasten on silti alistuttava ja joista vain harva onnistuu hetkeksi pakenemaan.

Ennen kuin Suomen fasistinen poliisi taas vie lapsen kiinni saatuaan varsinaiseen lasten keskitysleiriin epäinhimillisiin olosuhteisiin kidutettavaksi.

 

Kun olemme heränneet, emme halua enää olla lehtien ja television aivopesemiä, hyväksikäyttämiä ja manipuloitavina. Valtiollinen Yle on pahimpia propagandan tuottajia.

Kun  Johan Bäckman kertoi totuuden Suomen lastensuojelusta, sen rasistisuudesta ja fasistisuudesta, sekä miten sitä on ohjeistettu huostaamaan kaikki venäläisten äitien lapset.
Ja miten ennakkoluulot ja yleistykset venäläisistä elävät Suomen rasistisessa lastensuojelussa.

Niin juuri valtiollinen Yle hyökkäsi Bäckmania kohtaan raivokkasti,  mm. Arto Nyberg hyökkäsi Bäckmania kohtaan kuin siihen ohjeet saaneena robottina.  Sama jatkui MTV3:lla ja Nelosellakin, toimittajat todistivat oman epäpätevyytensä ja sen että eivät ole kiinnostuneita totuudesta, vaan tekivät kuten heitä oli ohjeistettu, levittelivät valheita ja valheellisia epäilyksiä Bäckmanista.

Lehdistökin teki osansa, tottakai.
Se keksi mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita ja suoranaisia valheita joissa liikuttiin jo kunnianloukkauksen ja solvauksen rajamailla.

Hyökkäämällä Bäckmanin persoonaa vastaan, haluttiin viedä huomio Suomessa hänen paljastuksistaan, haluttiin elää denialismissa.

Epämiellyttävien totuuksien kieltämisen kulttuurissa.
Siten ehdollistaminen toimii, ihmiset ovat kuin nuket joiden naruista päättäjät vetelevät median avustuksella.

Venäjällä kävi päinvastoin.

Kun ihmiset eivät olleet aivopestyjä ja samalla tapaa ehdollistettuja kuin suomalaiset, niin he tajusivat totuuden ja niinpä Suomen suurlähetystön edessä oli jatkuvia mielenosoituksia lapsikauppaa ja aiheettomia huostaanottoja vastaan.

Suomen ymmärrettiin olevan lapsikaupan, fasismin ja totalitarismin maa.
Venäjän kansa joka oli itse elänyt monia vaikeita aikoja, tunnisti sen äkkiä, Suomi samaistuikin  Natsi-Saksaan ja toisen maailmansodan kauhut lapsia tappavista natseista heräsivät eloon.

Venäjän kansa näki totuuden, koska Suomea ulkopuolelta tarkasteltaessa sen näkee objektiivisen selvästi.
Suomalaiset itse taas elävät ehdollistamisensa huuruissa ja sumussa, joista eivät näe, eivätkä siis tajua mitä heidän ympärillään tapahtuu.














Syrjintä, rasismi ja erilaisuuden vihaaminen Suomessa

Suomessa on todella paljon sivistymättömyyttä, ahdasmielisyyttä, rasismia ja moukkamaisuutta. Seuraavassa keskityn vain yksilöiden tasolla ilmenevään ja välittyvään syrjintään ja rasismiin.

Vaikkakin eri instituutioissa Suomessa oleva rasismi on myös yleistä, mm. Suomen lastensuojelun harjoittama venäläisten perheiden systemaattinen vaino.

Nyt alan ymmärtää miksi Umayya Abu-Hanna muutti pois Suomesta lapsensa kanssa Hollantiin.
Olimme nimittäin kolmistaan kihlattuni ja poikavauvamme kanssa ostoksilla eräässä paikallisessa marketissa.

Kassajonossa seistessämme eräs pikkupoika kyykistyi, osoitti sormellaan turvakaukalossa olevaa vauvaamme sormella ja sanoi jotain vanhemmilleen jotka seisoivat hänen vieressään, en kuullut mitä, mutta oletettavasti jotain negatiivista palautetta sieltä tuli.

Vaikka kyseessä olikin vain pikkupoika, niin ihmisten osoittaminen sormella on silti aina moukkamaista, varsinkin kun siihen liittyi hyvin ilmeisesti jokin solvaus.

Eli jokin vauvassamme kiinnitti pojan huomion ja pikkupoika oli vain huonotapainen ja moukkamainen sekä pinnallinen, tämmöistä ei siis ennen ole sattunut.

Poikamme on aivan tavallinen poikavauva.

Mutta kuvitelkaapa sitten mitä Umayya Abu-Hanna on Suomessa joutunut kokemaan päivittäin lapsensa kanssa.  Meidän kerran kokemamme potenssiin tuhat, en siis ihmettele hänen kirjoitustaan ja reaktiotaan suomalaisiin yhtään.

Ahdasmieliset, pinnalliset, rasistiset ja juntit suomalaiset, niin lapset kuin aikuisetkin ovat osoitelleet hänen rakasta lastaan sormella, huutaneet ja solvanneet ja pilkanneet häntä ja hänen lastaan, niin vanhat mummot kuin keski-ikäiset parit ja koulupojatkin.

On hän sitten mennyt lapsineen mihin hyvänsä, vain koska hänen ja hänen lapsensa ihonväri on normista poikkeava ja suomalaiset ei tunnetusti hyväksy minkäänlaista erilaisuutta. Lapsi on siis ahdasmielisten suomalaisten mielestä ollut väärän värinen.

Hyvän itsetunnon omaava aikuinen kestää useimmiten itseensä kohdistuvat solvaukset kevyesti, niillä ei ole mitään vaikutusta, mutta ei voi silti hyväksyä lapseensa kohdistuvia solvauksia ja halveksintaa.

Semmoinen oikeasti sattuu äitiin/isään. Eikä siksi kukaan vanhempi kauan sellaista jaksa katsella/kuunnella. Ymmärrän ja hyväksyn siis Umayya Abu-Hannan ratkaisun täysin, sillä varmasti jokainen vanhempi haluaa suojella lastaan. 

Merkittävää tässä on vieläpä se, että Suomessa ajatellaan erilaisuuden olevan sairasta/sairaus, kaikki erilaisuus on siis patologisoitu.

 Suomessa siis kaikkea erilaisuutta pidetään sairautena ja automaattisesti vääränä. Ei tarvitse olla edes musta iho, paljon vähäisempikin ulkoinen erilaisuus riittää jotta Suomessa menettää kaiken ihmisarvonsa muiden suomalaisten silmissä.

Ja seurauksena siis vähintään sormella osoittelua ja solvauksia.
Suomalaiset kun ovat suorastaan idioottimaisen pinnallinen kansa, suomalaisten mielestä kaikkia joiden ulkonäöstä ei pidä saa vähintäänkin solvata kovaan ääneen julkisesti.

Suomessa kaikkien tulisi näyttää samoilta ja mitään ulkoista erilaisuutta ei hyväksytä, se on Suomessa kiellettyä.

Sama mekanismihan toimii koulukiusaamisessakin, pienikin ulkoinen poikkeama normista, keskiverrosta tulkitaan vääräksi, joksikin jota ei voi hyväksyä ja sitä vastaan taistellaan, se ja sen edustaja pyritään tuhoamaan.

Ensin sanallisesti ja siitä se eskaloituu lähes poikkeuksetta usemmiten väkivallaksi jo muutaman sanallisen kiusaamiskerran jälkeen. Kiusaamistahan Suomen koulut ovat täynnä, mutta ei vain tumma/mustaihoisia kohtaan, vaan kaikkia jotka poikkeavat yhtään keskiverrosta. Ja kaiken erilaisuuden vihaaminen on syvällä suomalaisuudessa.

Suomen kouluihin tarvittaisiinkin ihmisoikeuskasvatus tunteja, tunteja joilla kerrottaisiin ihmisoikeuksista ja niiden merkityksestä. Ihmisoikeusjärjestöt tekevät jonkin verran kouluvierailuja, mutta niin vähän että ne eivät yksinään riitä.

Varsinkin kun aktivisteilla on paljon muutakin tekemistä kuin vain kouluvierailut. Muutama silloin tällöin kouluvierailuja tekevä aktivisti ei riitä muuttamaan asenteita, kouluja kun on niin paljon jo keskisuurissakin kaupungeissa.

Siksi tarvitaan kaikkiin kouluihin uudeksi oppiaineeksi ihmisoikeuskasvatus.

Lopuksi vielä ote Umayya Abu-Hannan kirjoituksesta "Suomalainen yhteiskunta taas lähtee siitä, että erilaisuus on automaattisesti hierarkkista. Tämä synnyttää herravihaa, Helsinki-kateutta ja katkeruutta ulkomaalaisia kohtaan. Suomessa ajatellaan, että erilaisuutta vastaan pitää taistella, koska erilaisuus luo eri-arvoisuutta. Tasa-arvo taas syntyy samanlaisuudesta."

(Linkki alun perin Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen kirjoitukseen: http://www.hs.fi/sunnuntai/Lottovoitto+j%C3%A4i+lunastamatta/a1356756791315 )

Tarkastelkaa viimeistä lausetta, juuri siitä syystä Suomessa uskotaan että kaikkien täytyy olla samanlaisia, kuin toistensa klooneja ikään. Suomihan on tasapäistämisen luvattu maa.

Suomessa siis sekoitetaan asioita toisiinsa, ei erilaisuus tee kenestäkään parempia tai huonompia ihmisiä, erilaisuus on päinvastoin rikkaus. Se että on kaikenlaisia ihmisiä, niin ulkoisesti kuin sielullisestikin/henkisestikin.

Hyvä kokonaisuus syntyy riittävästä määrästä erilaisia ihmisiä.

Kirjoittaja on toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tasapalkan aika


Suomessa ovat tuloerot kasvaneet merkittävästi jo 90-luvulta lähtien ja nyt onkin aika ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin tuloerojen hillitsemiseksi, itse asiassa, niiden kokonaan poistamiseksi tästä maasta.

Tuloerojen suunnaton kasvu ja epäoikeudenmukaisuus Suomessa johtuu porvareista ja heitä hännystelevistä ja nuoleskelevista feikki/vale vasemmistolaisista eli SDP:stä. He ovat siis vastuussa tuloerojen kasvamisesta mielettömän suuriksi. Sillä porvarit ja SDP ovat jakaneet suurimman hallitusvastuun viimeiset vuosikymmenet Suomessa ja ohjanneet Suomen laivan karille.



Olenkin luonut tasapalkka mallin poistamaan tuloerot Suomesta.

Yksinkertaisesti tasapalkka tarkoittaa sitä että kaikesta työstä maksetaan saman tuntipalkan mukaan, alasta ja työstä riippumatta.

Ainoan poikkeuksen tähän tekisivät yötyö josta olisi järkevää maksaa yölisää eli tasapalkan päälle tuleva bonuskorvaus sekä juhlapyhinä maksettava juhlapyhälisä tuohon tasapalkkaan. Tokihan työnantajan tulee maksaa lisäkorvaus yötyöstä, koska silloin useimmat ihmiset nukkuvat ja samoin ihmiselle joka uhraa juhlapyhänsä työn tekoon.

Tämä nerokas malli palkitsisi ahkerat ja työteliäät ihmiset jotka saisivat eniten rahaa ja taas ne joille raha ei ole niin tärkeää, uhraisivat ja möisivät vähemmän vapaa-aikaansa työntekoon.

Työn jakaminen voisi siis olla osa tätä skenaariota, keskiössä olisi silloin ihminen, eikä raha, keinottelu ja ahneus kuten nykyään.

Se myös teksi Suomesta oikeudenmukaisen tyytyväisten ihmisten maan, sekä yhdistäisi kansan, kun kaikki ansaitsisivat yhtä paljon työstään. Vasta silloin kaikki työ todella olisi yhtä arvokasta ja tuo usein kuultu lausahdus ei jäisi vain tyhjän retoriikan tasolle.

Samalla myös luokkasota loppuisi, kun ei olisi enää herroja ja työläisiä, vaan kaikki olisivat työläisiä. Ikään, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta.

Sen myötä koittaisi oikea tasa-arvo ja luokkasodan loppuessa, myös sen ikävät lieveilmiöt katoaisivat, kuten muukalaisviha, kateus ja työpaikkakiusaaminen. Kun hierarkkiset rakenteet jotka eristävät ihmisiä toisistaan ja luovat epäsopua heidän välilleen olisivat sortuneet.

Se vaatisi rinnalleen myös kansalaispalkan toimiakseen, eli työttömille, opiskelijoille ja seniorikansalaisille maksettavan korvauksen joka siis olisi aina saman suuruinen kaikille.

Nykyäänhän herra saattaa Suomessa ansaita jopa 30000 e/kk ja samaan aikaan orja joutuu raatamaan orjatyössä vain 9 euron ateriakorvauksella päivää kohden, käytännössä siis ilmaiseksi.

Näin epäoikeudenmukaiseksi on siis Suomi muuttunut, suurten tuloerojen maaksi.



On aika palauttaa oikeudenmukaisuus tähän maahan.

On koittanut tasapalkan aika.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Miksi Suomi kieltäytyy lapsikomission perustamisesta Venäjän kanssa?



Venäjällä ollaan hyvin tietoisia Suomen huonosta ihmisoikeustilanteesta, sekä Suomen viranomaisten harjoittamasta lapsikaupasta ja Venäjä haluaa puolustaa kansalaisiaan, lapsiaan, äitejään ja perheitään Suomen viranomaisten vainolta ja sorrolta perustamalla lapsikomission Suomen kanssa. Suomi kuitenkin kieltäytyy.

Samanlainen komissio on Venäjällä ja Ranskalla ja Ranska ei kieltäytynyt, koska Ranskalla ei ole mitään salattavaa, vaan sen toimet kestävät päivänvalot, jota taas Suomen lastensuojelu ei tee.

Olemme siis pattitilanteessa ja Suomen ja Venäjän kriisi vain pahenee päivä päivältä.

Mitäkö Suomen ja Venäjän yhteinen lapsikomissio tekisi?
Ihan aluksi siteeraan ystävääni Johan Bäckmania: http://antifasistit.blogspot.fi/2012/10/backman-mita-venaja-tarkoittaa.html

"Mitä Venäjä siis lapsikomissiolla tarkoittaa? Hyvä vertailukohta on Venäjän Ranskan kanssa viime vuonna perustama ”komissio lapsen oikeuksien suojelemiseksi perhekonflikteissa”. Sitä koskevassa sopimuksessa nimenomaan korostetaan, että komissio ei voi puuttua kummankaan maan tuomioistuinten käsittelemiin asioihin.

Käytännössä kysymyksessä on keskustelukerho, ”neuvoa-antava keskusteluelin”. Venäjän ja Ranskan komissiota koskevan sopimuksen mukaan kummankin maan eri viranomaiset voivat pyytää komissiolta lausuntoja.

 Komissio voi antaa suosituksia ja välittää informaatiota.  Venäjän ja Ranskan lapsikomissioon kuuluu molempien maiden ministeriöiden ja lapsiasiamiesten edustajia sekä tarpeen vaatiessa muita viranomaisia.

 Lisäksi komissio voi kuulla asiantuntijoita.  Komissiolla on kaksi puheenjohtajaa, yksi kummastakin maasta. Palkkioita ei makseta. Osapuolet voivat halutessaan laukkauttaa komission yksipuolisesti. Komissio kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa vuorotellen molemmissa maissa. Tässä valossa

Venäjän ehdotus vastaavan komission perustamiseksi Suomen kanssa kuulostaa asialliselta. Kysymys olisi siis juuri sellaisesta keskustelukerhosta, mitä myös Suomen puolella on kaivattu. Tosin käytännön työstä ei vielä tiedetä, sillä Venäjän ja Ranskan komissio ei ole ehtinyt aloittaa toimintaansa.  

Mitä Suomen ja Venäjän välinen lapsikomissio sitten tekisi? Aivan aluksi se voisi selvittää, kuinka paljon Suomessa on venäläis-suomalaisia perheitä ja lapsia. Kunnollisia tilastoja ei nimittäin ole. Myös sekaperheisiin liittyvien huostaanottojen ja huoltoriitojen määrät voisi selvittää. Komissio voisi pohtia hyvin monenlaisia asioita, kuten Venäjän kielen ja kansalaisuuden rekisteröintiä tai venäjänkielisen sosiaalityön lisäämistä. Myös Suomen ihmisoikeustilanteen tarkempi tutkiminen olisi paikallaan esimerkiksi perehtymällä YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportteihin ja

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n päätöksiin. Niiden mukaanhan Suomi rikkoo lapsen oikeuksia järjestelmällisesti."

Kaikki hyviä ja varmasti tarpeellisia asioita, kun tiedetään että Suomen lastensuojelu vähät välittää ihmisoikeusopimuksista. Ei siis ole mitään järkevää syytä olla perustamatta kyseistä komissiota, jollei sitten Suomi halua estää lasten oikeuksia toteutumasta, sillä juuri lasten ja venäläisten perheiden puolestahan komissio toimisi. Nyt esitänkin oikean syyn siihen että Suomi ei lapsikomissiota suostu perustamaan.


Suomi ei halua yhteistä lapsikomissiota, koska ei halua vääryyksiensä paljastuvan, vaan haluaa salata ne maailmalta.

Lapsikomissio saisi yksityiskohtaisesti selville Suomen viranomaisten harjoittaman terrorin venäläislapsia ja perheitä kohtaan, se tulisi siis vielä paremmin julki kuin tähän asti. Sen fasistiset toimintavat tulisivat yksityiskohtaisesti julki. Tietenkään Suomella ei siihen ole varaa, vaan se haluaa salailla väärinkäytöksensä ja sen että lastensuojelua on ohjeistettu huostaamaan lapset venäläisperheistä, pelkästään siis sen vuoksi että perhe on venäläinen. 
Suomella on siis salattavaa ja rikollisvaltio ei siksi halua lapsikomissiota.

Lisäksi, vieläkin merkittävämpää on, että kaiken jo sitten paljastuttua joutuisi Suomi muuttamaan omia toimintapojaan, lopettamaan laittomat ja turhat huostaanotot ja tästä kaikesta lapsibisnes kärsisi pahoin, ehkä jopa kuihtuisi ja kuolisi. Päättäjillä taas on vahvat kytkökset lapsibisneksen toimijoihin, eivätkä he tietenkään sitä halua. Puhdistukseen Suomi joutuisi siis lähes karkottamaan maahan jo pesiytyneet suuret kansainväliset lapsikylät, lastenkodit ja muut lasten keskitysleirit. Ja siinä bisneksessä liikkuu suunnattomat rahamäärät, ei Suomi sitä halua, mieluummin vaikka poljetaan niin venäläisten kuin suomalaistenkin lasten ja perheiden oikeuksia ja pidetään lastensuojelun hirviömäinen huostakoneisto toiminnassa.

Eli kyse on puhtaasti salailusta, Suomella, rikollisvaltiolla on salattav

Uusi Suomi sensuroi kiusalliset totuudet Eerikasta

Kirjoitin Uuden Suomen blogiini siitä kuinka Eerika tapettiin lastenkodeissa yleisesti käytetyllä mattoterapia menetelmällä ja kuinka lapsi palautettiin isälleen tapettavaksi koska Eerikan isän äiti oli lastensuojeluviranomainen eli kunnan perusturvajohtaja.

Eerikan isän äiti oli perusturvajohtaja, itse käyttänyt tuota menetelmää ja opettanut sen pojalleenkin käytettäväksi jos lapsi kiukuttelee.

Eerikan äitipuoli oli myös työskennnellyt erityislastenkodissa ja tiesi niiden menetelmät ja osasi käyttää mattoterapiaa.
Jota sitten hän ja Eerikan isä sovelsivat Eerikaan, sillä seurauksella että Eerika tukehtui kuoliaaksi.

Julkaisin tämän peitellyn totuuden Uudessa Suomessa ja äkkiä lehden sponsorit, SOS-lapsikylät, Pelastakaa lapset ry., lastensuojelu ja  monet muut tahot hermostuivat. Minun kirjoituksestani tehtiin äkkiä kymmeniä valituksia Uuden Suomen toimitukseen.

Ja hups heijaa, blogini katosi salamannopeasti, lehti siis poisti sen ja asetti minulle myös myöhemmin kirjoituseston Uuden Suomen Puheenvuoro-osioon.

Raha siis puhui ja meni totuuden ja vapaan tiedonvälityksen edelle.
Huusko, Herlinit ja co. ovat nyt tyytyväisiä, ikävät totuudet on lakaistu kirjaimellisesti maton  alle.
Lehti siis asettui ison rahan ja lapsibisneksen puolelle, lapsien kidutuksen ja alistamisen mattoterapialla sallien.
Blogini poisto oli selvä statement siitä.

Mattoterapia saa jatkua ja SOS-lapsikylät, Pelastakaa lapset ry. sekä monet muut alan toimijat voivat  tekopyhästi vakuutella tekevänsä hyvää, samalla kun heidän laitoksissaan lapsia alistetaan mm. mattoterapialla ihan päivittäin.


Olisiko suomalaisten vihdoinkin aika herätä ruususen unestaan todellisuuteen?
Vai ovatko suomalaiset edelleen niin tyhmiä, empatiaamputoituja ja sydämettömiä että antavat lasten kärsiä kidutusta päivittäin lastenkodeissa?

Itse purkaisin suurimman osan niistä ja sallisin huostaanotot vain vakavissa päihde ja väkivaltakotien tapauksissa.

Nykyäänhän lapsia huostataan varmuuden vuoksi ja medikaalisista syistä.

Eli katsotaan että lapsi voi mahdollisesti ehkä tulevaisuudessa olla vaativa hoidettava vanhemmilleen.
Melko monta jossia, eikö vain?

Näin se kuitenkin menee Suomessa vuonna 2013.


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Vasemmistoliiton fetisseinä kuolema ja viranomaiset


Jokin aika sitten vasemmistoliiton Anna Kontula puolusteli lastensuojelu viranomaisten toimintaa hyvin viranomaisuskovaiseen tyyliinsä, joka kieli että hänen mielestään jokainen syntyvä lapsi on aina valtion omaisuutta.

 Kirjoituksesta löyhkäsi naiivi usko siihen että viranomaiset tekevät aina oikein ja tietävät kaiken paremmin ja tavallinen kansa ei ole mitään. Viranomaiset saivat kyseisessä, sinänsä tyhjänpäiväisessä Kontulan kirjoituksessa aseman fetissinä, jonain jota palvoa ja jonka valta kiihotti.

Viimeksi samainen heitukka jätti sitten kuitenkin kirjallisen kysymyksen sisäministeri Päivi Räsäselle, kun Kotkassa vasemmistoliiton kirjanesittelytilaisuus jouduttiin poliisin toimesta perumaan puutteellisten turvajärjestelyjen vuoksi.

Se kuvaakin hyvin nykyistä vasemmistoliittoa puolueena, se puuhastelee omissa pienessä vihervasemmistolaisissa ympyröissään ja on todellisuudesta pahasti vieraantunut.

 Jos joku viranomainen sen jäsenien toimintaa vähänkin rajoittaa, niin silloin nostetaan kaamea meteli, mutta tavallisen kansan oikeuksien loukkaamisen kuten laittomat ja aiheettomat huostaanotot tai laittomat kotietsinnät Kontula ja kumppanit hyväksyy ilolla.

 Kyse on siis kaksinaismoralismista, pyhää vasemmistoliittoa ja sen edustajia/ehdokkaita ei saa mitenkään loukata tai heidän vapauksiaan rajoittaa, mutta tavallisella kansalla sen sijaan ei ole sen mielestä mitään oikeuksia.

Viimeisin tapaus on vasemmistoliiton pitkäaikaisen kansanedustajan Esko Seppäsen kuoleman palvonta, glorifiointi ja fetismi. Hän kirjoitti avoimesti kuolemaa saarnaavan kirjoituksen, kirjoituksen jonka tarkoituksena oli saada ajettua ns. laillisen eutanasian asiaa.

Ehkä sitten Seppästä kiihottaa ajatus kuolemasta, niin paatoksellisella tunteella hän oli tuon kirjoituksensa kirjoittanut?

Tai ehkä häntä motivoi odottava perintö, sen tiellä vain on yhä vielä hengissä sinnittelevä vanhus ja kovasti tekisi mieli tarjota eutanasiaa?

Valitettavasti Suomen laki on vielä turhan jäykkä ja palkkapäivä siirtyy. Tai ehkä asiassa ei ole mitään persoonallista otetta, ehkäpä hän vain hakee säästöjä ihmishenkien kustannuksella kuten vihervasemmistolaiset aina ennenkin?

Ja senhän eutanasia tarjoaisi. Ainahan ihmishenki halpa, suorastaan arvoton Suomessa on ollut ja juuri Seppäsen kaltaisten ihmisten takia joiden mielestä ihmisellä on vain välineellinen arvo, ei mitään muuta.

Kun sellaiset ihmiset siis puhuvat ihmisarvosta he tarkoittavat vain ihmisen välineellistä arvoa, sitä miten paljon ihminen tuottaa. Ei-tuottava ihminen on heidän ajattelussaan siten arvoton. Ihmisoikeudet ja inhimillisyys, oikeus elämään kaikilla, niitä hän ei millään ymmärrä.

Ne ovat hänelle jotain aivan käsittämätöntä hepreaa, ei materialisti sellaisia ymmärrä. Hänen mielestään ei elämä ole lahja, vaan jotain josta luovuttaa, hakea ulospääsy jos sattuu sairastumaan vakavasti.

Elääkö ja kuoleeko hän itse omien oppiensa mukaan?
Vai onko hänen tavoitteensa vain harventaa tuottamattomien ihmisten määrää?

Itse Raimo Sailaskin saattaisi olla ylpeä tuosta omituisesta, lähes linkolamaisesta tavasta tehdä säästöjä.

Kaikilla ei valitettavasti ole ymmärrystä siitä että niin nautinto kuin kipukin kuuluvat elämään. Elämä on kuitenkin niin ainutkertainen asia, että sitä ei kenenkään pitäisi halventaa, saati sitten heittää pois noin vain.

Onneksemme Seppänen ei ole Suomen diktaattori, Suomen väkiluku kun olisi paljon nykyistä pienempi hänen karsittuaan omasta mielestään ne tuottamattomat turhakkeet pois.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Eerika tapettiin lastenkotien yleisesti käyttämällä menetelmällä

Hänet siis sidottiin nippusiteillä, käärittiin lakanaan, paketoitiin ja tukehdutettiin siten kuoliaaksi.

Eli paketoimalla, käärimällä tiukasti johonkin, joka on lastenkodeissa äärimmäisen yleinen tapa pyrkiä rauhoittamaan kipuloiva lapsi.

Lapsia kääritään niissä mattoihin, lakanoihin tai melkein mihin hyvänsä, yleistä lastenkodeissa on myös laittaa lapsi siteisiin ennen käärimistä, kuten tuo Eerikan tappanut pariskunta oli tehnyt.

Silloin puhutaan ns. mattoterapiasta.

Aika omituinen yhteensattuma, eikö vain?
Mistä ihmeestä he olisivat oppineet käärimään ja paketoimaan lapsia noin tiukkaan ja ammattimaisesti?
Selitys on kuitenkin mitä yksinkertaisin.

Eerikan isän äiti oli perusturvajohtaja ja siten perehtynyt hyvin lastenkotien tapoihin ja käytäntöihin rauhoittaa kipuloiva tai kiukutteleva lapsi.

Hän oli opastanut poikaansakin lastenkotien tavoissa rauhoittaa ja alistaa lapsi.

Ihan kuin tässä ei olisi kaikki, niin lapsi myös aina palautettiin isälleen, olihan Eerikan mummo itse lastensuojelun ammattilainen ja heidän perheistään ja sukulaisistaan tehtyjä lastensuojeluilmoituksia ei oteta koskaan vakavasti.

Eli he ovat käytännössä lain yläpuolella ja Eerikan kuolema onkin myös tarina lastensuojelun korruptiosta.

Kaiken muun lisäksi Eerikan äitipuoli oli erityislastenkodin entinen työntekijä ja hänelle oli opetettu että vähänkin kiukutteleva lapsi tulee paketoida kuin esine ikään, jopa tukehtumisenkin uhalla. Hän oli työssään alistanut lapsia niin lukemattomia kertoja, eli se ei ollut hänelle mitään uutta.

Hän oli siis tottunut siihen ja kuten kukaan lastenkodin työntekijä, niin ei hänkään nähnyt siinä mitään väärää tai eettisesti arveluttavaa.

Kyllähän ammattilaiset tietävät aina mitä tekevät, näin me Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan.

Hän, lastenkodin ammattilainen sitoi siis yhdessä miesystävänsä, eli lapsen isän kanssa Eerikan ensin tiukasti nippusiteillä ja paketoi sitten tiiviisti lakanaan, niin että lapsi ei kyennyt liikkumaan, tai saanut edes henkeä.

Oli kuin avuttomana makaavan, sidotun lapsen pään ympärille olisi laitettu muovipussi. Tuntikausien päästä Eerika lopulta koki hitaan ja tuskallisen tukehtumiskuoleman.

Eerikan äitipuoli näytti oikeudessa kliinisen tunteettomasti miten kaikki oli tapahtunut, olihan hän tehnyt niin joka päivä lastenkodissa, samoin tekivät muutkin ammattilaiset, eikä kukaan kokenut siinä mitään väärää olevan.

Sillä kertaa lapsi oli kuitenkin paketoitu liiankin tiiviisti.

Lapset ovat siis hyvissä käsissä lastenkodeissa, tukehtumiseen kuolee vain silloin tällöin ja se on aina helppo lavastaa tapaturmaksi.

Kukaanhan ei viranomaista lähde syyttämään Suomen maassa, vaan heillä on aina täysi syytesuoja.

Päivittäin lastenkodeissa alistetut lapset ja silloin tällöin tapahtuneet tukehtumiset ovat vain valitettavia lapsiuhreja, viranomaisuskovaisuuden uhrilahjoja.

Sellaisia me suomalaiset olemme, uskomme ja palvomme viranomaisia ja ammattilaisia yli kaiken, jumalina.

Minun onkin vaikea sietää ja kestää tekopyhyyden löyhkää jota täällä Suomessa joudun haistelemaan päivittäin.

 http://antifasistit.blogspot.fi/2013/01/venajalla-suurmielenosoituksia.html