lauantai 16. maaliskuuta 2013

Syrjintä, rasismi ja erilaisuuden vihaaminen Suomessa

Suomessa on todella paljon sivistymättömyyttä, ahdasmielisyyttä, rasismia ja moukkamaisuutta. Seuraavassa keskityn vain yksilöiden tasolla ilmenevään ja välittyvään syrjintään ja rasismiin.

Vaikkakin eri instituutioissa Suomessa oleva rasismi on myös yleistä, mm. Suomen lastensuojelun harjoittama venäläisten perheiden systemaattinen vaino.

Nyt alan ymmärtää miksi Umayya Abu-Hanna muutti pois Suomesta lapsensa kanssa Hollantiin.
Olimme nimittäin kolmistaan kihlattuni ja poikavauvamme kanssa ostoksilla eräässä paikallisessa marketissa.

Kassajonossa seistessämme eräs pikkupoika kyykistyi, osoitti sormellaan turvakaukalossa olevaa vauvaamme sormella ja sanoi jotain vanhemmilleen jotka seisoivat hänen vieressään, en kuullut mitä, mutta oletettavasti jotain negatiivista palautetta sieltä tuli.

Vaikka kyseessä olikin vain pikkupoika, niin ihmisten osoittaminen sormella on silti aina moukkamaista, varsinkin kun siihen liittyi hyvin ilmeisesti jokin solvaus.

Eli jokin vauvassamme kiinnitti pojan huomion ja pikkupoika oli vain huonotapainen ja moukkamainen sekä pinnallinen, tämmöistä ei siis ennen ole sattunut.

Poikamme on aivan tavallinen poikavauva.

Mutta kuvitelkaapa sitten mitä Umayya Abu-Hanna on Suomessa joutunut kokemaan päivittäin lapsensa kanssa.  Meidän kerran kokemamme potenssiin tuhat, en siis ihmettele hänen kirjoitustaan ja reaktiotaan suomalaisiin yhtään.

Ahdasmieliset, pinnalliset, rasistiset ja juntit suomalaiset, niin lapset kuin aikuisetkin ovat osoitelleet hänen rakasta lastaan sormella, huutaneet ja solvanneet ja pilkanneet häntä ja hänen lastaan, niin vanhat mummot kuin keski-ikäiset parit ja koulupojatkin.

On hän sitten mennyt lapsineen mihin hyvänsä, vain koska hänen ja hänen lapsensa ihonväri on normista poikkeava ja suomalaiset ei tunnetusti hyväksy minkäänlaista erilaisuutta. Lapsi on siis ahdasmielisten suomalaisten mielestä ollut väärän värinen.

Hyvän itsetunnon omaava aikuinen kestää useimmiten itseensä kohdistuvat solvaukset kevyesti, niillä ei ole mitään vaikutusta, mutta ei voi silti hyväksyä lapseensa kohdistuvia solvauksia ja halveksintaa.

Semmoinen oikeasti sattuu äitiin/isään. Eikä siksi kukaan vanhempi kauan sellaista jaksa katsella/kuunnella. Ymmärrän ja hyväksyn siis Umayya Abu-Hannan ratkaisun täysin, sillä varmasti jokainen vanhempi haluaa suojella lastaan. 

Merkittävää tässä on vieläpä se, että Suomessa ajatellaan erilaisuuden olevan sairasta/sairaus, kaikki erilaisuus on siis patologisoitu.

 Suomessa siis kaikkea erilaisuutta pidetään sairautena ja automaattisesti vääränä. Ei tarvitse olla edes musta iho, paljon vähäisempikin ulkoinen erilaisuus riittää jotta Suomessa menettää kaiken ihmisarvonsa muiden suomalaisten silmissä.

Ja seurauksena siis vähintään sormella osoittelua ja solvauksia.
Suomalaiset kun ovat suorastaan idioottimaisen pinnallinen kansa, suomalaisten mielestä kaikkia joiden ulkonäöstä ei pidä saa vähintäänkin solvata kovaan ääneen julkisesti.

Suomessa kaikkien tulisi näyttää samoilta ja mitään ulkoista erilaisuutta ei hyväksytä, se on Suomessa kiellettyä.

Sama mekanismihan toimii koulukiusaamisessakin, pienikin ulkoinen poikkeama normista, keskiverrosta tulkitaan vääräksi, joksikin jota ei voi hyväksyä ja sitä vastaan taistellaan, se ja sen edustaja pyritään tuhoamaan.

Ensin sanallisesti ja siitä se eskaloituu lähes poikkeuksetta usemmiten väkivallaksi jo muutaman sanallisen kiusaamiskerran jälkeen. Kiusaamistahan Suomen koulut ovat täynnä, mutta ei vain tumma/mustaihoisia kohtaan, vaan kaikkia jotka poikkeavat yhtään keskiverrosta. Ja kaiken erilaisuuden vihaaminen on syvällä suomalaisuudessa.

Suomen kouluihin tarvittaisiinkin ihmisoikeuskasvatus tunteja, tunteja joilla kerrottaisiin ihmisoikeuksista ja niiden merkityksestä. Ihmisoikeusjärjestöt tekevät jonkin verran kouluvierailuja, mutta niin vähän että ne eivät yksinään riitä.

Varsinkin kun aktivisteilla on paljon muutakin tekemistä kuin vain kouluvierailut. Muutama silloin tällöin kouluvierailuja tekevä aktivisti ei riitä muuttamaan asenteita, kouluja kun on niin paljon jo keskisuurissakin kaupungeissa.

Siksi tarvitaan kaikkiin kouluihin uudeksi oppiaineeksi ihmisoikeuskasvatus.

Lopuksi vielä ote Umayya Abu-Hannan kirjoituksesta "Suomalainen yhteiskunta taas lähtee siitä, että erilaisuus on automaattisesti hierarkkista. Tämä synnyttää herravihaa, Helsinki-kateutta ja katkeruutta ulkomaalaisia kohtaan. Suomessa ajatellaan, että erilaisuutta vastaan pitää taistella, koska erilaisuus luo eri-arvoisuutta. Tasa-arvo taas syntyy samanlaisuudesta."

(Linkki alun perin Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen kirjoitukseen: http://www.hs.fi/sunnuntai/Lottovoitto+j%C3%A4i+lunastamatta/a1356756791315 )

Tarkastelkaa viimeistä lausetta, juuri siitä syystä Suomessa uskotaan että kaikkien täytyy olla samanlaisia, kuin toistensa klooneja ikään. Suomihan on tasapäistämisen luvattu maa.

Suomessa siis sekoitetaan asioita toisiinsa, ei erilaisuus tee kenestäkään parempia tai huonompia ihmisiä, erilaisuus on päinvastoin rikkaus. Se että on kaikenlaisia ihmisiä, niin ulkoisesti kuin sielullisestikin/henkisestikin.

Hyvä kokonaisuus syntyy riittävästä määrästä erilaisia ihmisiä.

Kirjoittaja on toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti