perjantai 26. huhtikuuta 2013

Paljastuksia : Adressin P.O.K. piiloagendana maahanmuuttajavihan ...

Paljastuksia : Adressin P.O.K. piiloagendana maahanmuuttajavihan ...: Kuten tiedetään, niin on Alppilan koulu Helsingissä kansainvälinen ja monikulttuurinen koulu maahanmuuttajataustaisine oppilaineen. Siellä...

Adressin P.O.K. piiloagendana maahanmuuttajavihan lietsominen?

Kuten tiedetään, niin on Alppilan koulu Helsingissä kansainvälinen ja monikulttuurinen koulu maahanmuuttajataustaisine oppilaineen.

Siellä opiskelee lapsia joiden taustat johtavat moniin kiehtoviin maihin ja kulttuureihin.
Se on siis uudenaikainen koulu yhä monikulttuurisemmaksi käyvässä Suomessa.:)

Kun adressin "Pelastakaa opettaja Korhonen" menestystä pohtii, niin joutuu väistämättä kahden ikävän tosiasian eteen, lapsivihan ja rasismin.

Lapsivihasta olen jo kirjoittanut riittävästi sekä myös siteerannut muita kirjoittajia, eikä sen kieltämisessä ole mitään mieltä, sillä niin selvää sen todellisuus Suomessa on.

Entä sitten maahanmuuttajaviha?

Umayya Abu-Hanna kirjoitti siitä millaista rasismia hänen adoptiotyttärensä oli kohdannut suomalaisten taholta ja niinkin kansainvälisenä kaupunkina pidetyssä paikassa kuin Helsinki:

Lottovoitto jäi lunastamatta

"Noin kolme kertaa kuukaudessa joku ihan tavallinen suomalainen häpäisi tyttäreni äitinsä edessä. Teinipojat ratikkapysäkillä saattoivat naureskella: "Neekeri, neekeri."

Finnairin Pariisin-lennolla nelikymppinen suomalaispariskunta lähestyi kaksivuotiasta tytärtäni, joka seisoi matkalaukkuhihnan edessä. Hymyilin, koska ajattelin heidän aikovan sanoa jotain söpöä. Mies työnsi päänsä lähelle tytärtäni ja murahti: "Saatanan neekeri, näpit irti laukuista!"

Kun tällaiset kohtaukset toistuivat, en enää tiennyt, miten saisin tyttäreni uskomaan, että ihminen on arvokas, että hän itse on arvokas."

Tämä on siis todellisuus rasistisesta Suomesta.

Selvitin myös huvikseni hieman adressin aloittajan mielipiteitä ja kartoitin hänen arvomaailmaansa.

Millainen ihminen oikein aloittaa tämmöisen adressin?

Taustalla näyttää olevan ennakkoluulot maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, yhteiskunnan tuloerojen kasvun hyväksyminen ja jopa niiden ihaileminen.

Ilmeisesti epäpyhänä tarkoituksena muuttaa Suomi Euroopan Brasiliaksi?
Sekä kuntien palvelujen yksityistämiseen pyrkiminen.

Hän sai 104 ääntä kunnallisvaaleissa 2012 eikä tullut valituksi.

Selkein ero arvokysymyksissä tämän Perussuomalaisten ehdokkaan näkemyksissä oli Vasemmistoliittoon.

Jotain täytyi tehdä pian, jotta sama ei toistuisi ja kuin tilauksena tarjoutui mahdollisuus populismiin Alppilan koulun välikohtauksen myötä.
Halla-Ahon "jalanjäljillä" siis oltiin, taas kerran yksi persu kansaa kiihottamassa.


Alppilan koulun tapauksessa opettaja Korhonen edustaa suomalaista perusmiestä kaljamahoineen ja huonone ulosantineen, vastapoolina taas maahanmuuuttajataustaiset oppilaat.

Tarina opettaja Korhosesta muka sankarina uppoaakin siksi kuin häkä suomalaisiin tynnyrissä kasvaneisiin juntteihin.

Häneen on helppo samaistua.

Adressi keräsi äkkiä yli 100000 allekirjoitusta ja sen nykyinen määrä on noin 216000.
Itse aloin lukemaan ja kommentoimaan adressia eräässä vaiheessa.

Tarkoituksenani ihan vain saada vastauksista tietoa arvomaailmasta ja siitä jakaisivatko adressin allekirjoittajat yhteisen arvomaailman, löytyisikö yhteisiä nimittäjiä?

Se onnistui paremmin kuin hyvin.

Adressin kommentit pursuivat lapsivihaa ja adressissa myös jaettiin lukuisia kertoja videoita maahanmuuttajalapsista jotka eivät liittyneet mitenkään Alppilan tapaukseen ja joiden ainoa tarkoitus oli lietsoa xenofobiaa.

Blogittajaa lainailtiin joka kirjoitti vaikka mitä mielikuvituksellista törkyä lapsesta johon opettaja kävi käsiksi ja hänen perheestään.

Aivan kuin hommafoorumilta siis.


Adressi oli siis alusta alkaen poliittinen ja populistinen ja sen piiloagendana oli lietsoa maahanmuuttajavihaa.

Kun Suomessa jo ennestään elää vahva lapsiviha, niin adressissa yhdistettiin nämä kaksi asiaa: lapsiviha ja muukalaisviha.






Adressi suorastaan ajoittain pursusi kommenteissaan lapsi- ja muukalaisvihaa.

Opettaja Korhonen esitettiin suomalaisen kulttuurin vähäpuheisena ja epäsosiaalisena toiminnan miehenä joka laittaa maahanmuuttajat ja ymmärtämättömät maahanmuuttajataustaiset lapset järjestykseen, vaikka sitten väkivalloin.

Ja tarinaan kuuluu myös että väkivaltaa vähäteltiin.



Samalla kuitenkin unohdettiin että opettaja Korhonen toimi väärin ja ylimitoitettua voimaa käyttäen, eli väkivaltaisesti.
Hän poisti ensimmäisen lapsen mielivaltaisesti, vain huomiota hakeakseen ja päteäkseen.

Toisen kohdalla taas menetti hermonsa, työnsi ensin vasten seinää ja "paiskasi" lopulta lapsen ulos ruokalasta vaarallisesti portaikkoon.
Aiheuttaen vakavan vaaran lapsen terveydelle.  

Eli turpaan saa vetää suunsoitosta, sitä opettaja (tahtomattaankin?) edustaa.

Portaikkoon viskattu lapsi leimattiin häiriköksi ja siten oikeutettiin hänen kaltoin kohtelemisensa.

Niin Alppilan rehtori, koulun muut opettajat, opetusvirasto ja Helsingin kaupunkikin paheksuivat opettajan toimintaa ja tuomitsivat sen yksimielisesti.

Mutta totuudella ei ollut kuitenkaan enää mitään merkitystä fanaattisille lapsi/rotuvihaa tunteville urvakkeille, nämä taantumukselliset kun eivät millään voineet ymmärtää että heidän eniten vihaamiaan ihmisiä ei saa nakella portaisiin.





tiistai 16. huhtikuuta 2013

Suomi, väkivaltaa ihannoiva kraft heil yhteiskunta

Kraft on saksaa ja tarkoittaa voimaa ja voimaa väkivallan muodossa ihannoidaan Suomessa.

Jos lapsi tai kansalainen ei alistu kyykytettäväksi, ihmisarvoaan alentaviin asioihin tai mielivallan uhriksi vaan puolustaa sanallisesti itseään tai vaikkapa koulutoveriaan, niin seuraavaksi hänet alistetaan väkivallalla.

Sen uhriksi voi joutua vaikkapa lastaan puolustava vanhempi tai lapsi koulussa.
Niin tämä suomalainen väkivaltakoneisto toimii.
Siihen liittyy myös aina uhrin syyllistäminen, eli ihmisen joka on joutunut väkivallan uhriksi.

Väkivalta ei ole mikään uusi ilmiö Suomessa, vaan sillä on pitkät perinteet.
Suomi onkin Euroopan väkivaltaisin maa.
Väkivaltaan törmää Suomessa kaikkialla.

Parisuhdeväkivalta on hyvin yleistä, katuväkivaltaa on Suomessa paljon, perinteistä lasten tekemää koulukiusaamista lähes joka koulussa, poliisiväkivalta on Suomessa erittäin yleistä ja uhrit joskus menehtyvätkin, lapsiaan kurittavia ja hakkaavia vanhempia hyvin paljon,  lastenkodeissakin on paljon väkivaltaa ja lasten alistamista ja usein sijaisvanhemmat kohtelevat sijaislapsia väkivaltaisesti ja alistavasti.
On jopa opettajia jotka käyvät lapsiin käsiksi.

Kuten juuri viimeksi Alppilan koulussa: opettaja pahoinpiteli lapsen

Väkivaltaa on Suomessa siis kaikilla tasoilla.
Me suomalaiset olemmekin äärimmäisen väkivaltainen kansa.

Suomalaiset hyväksyvät väkivallan lapsia kohtaan, mutta eivät kutsu sitä väkivallaksi, vaan kasvatukseksi ja kuritukseksi.

Ja jos suomalaiset kokevat uhatuksi oman oikeutensa käyttää väkivaltaa, niin he joukolla lähtevät puolustamaan vaikkapa lapseen käsiksi käynyttä aikuista.

He ymmärtävät ihmistä joka käyttää väkivaltaa vastauksena sanallisesti esitettyyn kritiikkiin, katsoohan sellainen heitä aina peilistä:  lyö lasta se kannattaa

Useimmilta suomalaisilta puuttuu empatiakyky täysin ja kun ei pysty asettumaan toisen asemaan, niin sellainen ihminen myös hyväksyy väkivallan, jopa lapsia kohtaan.
Mutta kutsuu sitä aina kasvatukseksi tai kuritukseksi.

Sellainen ihminen ei ole koskaan kuullutkaan lasten oikeuksista, vaan rikkoo niitä tietämättään ja varmistaa sen että Suomi pysyy väkivaltaisena maana jatkossakin.

Ovathan tutkimukset todistaneet että väkivaltaisen kasvatuksen vanhemmiltaan saaneet myös yleensä jatkavat väkivallan kierrettä eteenpäin omille lapsilleen.

   






torstai 11. huhtikuuta 2013

Opettajan uhrina, viattoman lapsen tarina

 Helsingin opetusvirasto päätti erottaa opettaja Antti Korhosen koska arvioi että opettajan toiminta ei ollut asianmukaista, eikä puolustettavaa sekä vaaransi oppilaan terveyden.

Päätös:  vakava vaara oppilaan terveydelle

Alppilan koulun opettaja Antti Korhonen tönäisi väkivaltaisesti 15-vuotiaan hennon lapsen ulos koulun ruokalasta kohti portaita sen jälkeen kun tämä oli kritisoinut hyvän kaverinsa mielivaltaista poistamista koulun ruokasalista hieman aikaisemmin.

Välikohtausta voi luonnehtia alaikäisen lapsen kaltoin kohteluksi, se että lapseen käsiksi käynyt oli auktoriteetin ja ammattikasvattajan asemassa oleva isokokoinen mieshenkilö vain tekee asiasta entistäkin törkeämmän.

Kaikki sai alkunsa siitä kun opettaja A.Korhonen pyysi erästä oppilasta ottamaan hupun pois, muutoin "hän heittää oppilaan ruokalasta" . Jostain kumman syystä opettaja oli ärsyyntynyt oppilaan hupusta ja alkanut sanallisesti solvata lasta ja sen lopuksi hän painotti siis käyvänsä tähän käsiksi jos huppu ei lähde.

Oppilas pelästyi uhkauksesta koska uskoi siihen ja käveli omin jaloin pois ruokalasta.

(Näin sivuhuomautuksena täytyy sanoa että opettajan käytös oli mielivaltaista ja narsistista ja siitä haiskahti pätemisen tarve.) 

Silloin kaverinsa vieressä istunut lapsi nousi pystyyn puolustamaan koulutoveriaan.
"Aikuinen mies käy niinku viistoistavuotiaan jätkän päälle."
 Tästä lauseesta välittyi hyvin se miten epäoikeudenmukaisena hän koki ystävänsä poistamisen ruokalasta.

Jo sen sanominen isolle ja uhkaavalle miesopettajalle joka oli juuri uhannut heittää oppilaan ulos ruokasalista vaati rohkeutta.

Opettaja A.Korhonen seisoi lapsen edessä machomaiseen tyyliin kädet lanteilla nyrkissä.

Hänen kehonkielensä kertoi että tässä nyt aikuinen "tosi mies" näyttää kohta miten niskuroivat lapset pannaan kuriin.

Lapsi tunnisti varmasti tilanteen uhkaavuuden, silti hän jatkoi toverinsa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta sisuuntuneena, laittaen oman itsensä peliin, itsesuojeluvaiston äänen tukahduttaen.

Tyhmänrohkeastikin, voisi näin jälkiviisaasti sanoa.  "Pidätkö sä itseäs vielä kovana. Käyt sä tuolla opettajien huoneessakin vähän lesoilemassa?"

Silloin paloi opettaja A.Korhoselta käämit, hän kilahti täydellisesti.
Opettaja tönäisi oppilasta voimakaasti kohti portaikkoa, hento oppilas lensi taaksepäin häntä selvästi isomman, yli satakiloisen aikuisen miehen töytäisemänä.

Opettaja tönäisi lasta vielä uudestaan, tällä kertaa kaikin voimin ja lapsi lensi portaikkoon.

"Jumalauta" lapsi huusi, yllättyneenä ja järkyttyneenä siitä että opettaja oli käynyt häneen käsiksi.

Tuohon yhteen parahdukseen kiteytyi se kaikki katkeruus, henkinen ja fyysinen tuska ja vääryydenkokemus pahasta maailmasta jossa opettaja saa tehdä väkivaltaa lapselle.

Mediassa opettaja A.Korhonen väitti että hän vain esti kaaoksen syntymisen ja muka suojeli muita oppilaita (miltä ihmeeltä?). Väitetystä kaaoksesta ei näy videolla jälkeäkään, näkyy vain opettaja joka kilahtaa lapsen vaatiessa vastausta siihen miksi hänen koulutoverinsa oli poistettu ruokalasta.

Lapsi osoittaa suurta siviilirohkeutta ja solidaarisuutta puolustaessaan koulukaveriaan epävakaan ja helposti hermostuvan isokokoisen ja uhkaavan opettajan edessä.

Mutta joutui maksamaan siitä kovan hinnan, hän joutui opettajan väkivaltaisesti ulos paiskaamaksi.

Opettaja Korhosen itsetunto ja henkinen kantti ei kestä siis sitä että oppilas yhtään arvostelee hänen toimintaansa, vaan vastaa siihen luolamiehen tavoin rajulla fyysisellä väkivallalla.

Video tapahtuneesta: lapsen viskaaminen portaikkoon

Poika siis vain rohkeasti puolusti hetki sitä ennen mielivaltaisesti ruokalasta poistettua kaveriaan, kaverihan poistettiin vain koska opettaja ei hyväksynyt hänen huppuaan. 
Sankarillista ja epäitsekästä mutta vaarallista.

Silti meidän tulee kasvattaa lapset siihen että lapset osaavat kyseenalaistaa asioita, eivätkä tee kaikkea pyydettyä jos kokevat sen ihmisarvoaan alentavaksi, mielivaltaiseksi, omia oikeuksiaan rikkovaksi ja uskaltavat myös vastustaa aikuista joka tekee väärin tai kritisoida väärin tehnyttä aikuista jälkeen päin. 

Koska myös lapsilla on ihmisoikeudet ja ne kuuluvat myös suomalaisille lapsille.






tiistai 9. huhtikuuta 2013

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Evankelis-luterilaisen kirkon kriisi ja sen turmeltuneisuus

Ihmisiä eroaa kirkosta yhä enenevässä määrin, se on siis ollut kasvava trendi joka huippuvuosi oli 2010 jonka aikana kirkosta erosi 83097 ihmistä ja osaksi kirkko saa syyttää siitä ihan itseään ja omaa toimintaansa.

Vuonna 2012 kirkosta erosi 41079 ihmistä ja jäsenmäärän laskua oli 26971 ihmistä.
Tilastot ovat synkkää luettavaa evankelis-luterilaisen kirkon kannalta.
Sillä samana vuonna tehtiin negatiiviset ennätykset myös alhaisimmassa kirkkoon kuuluvien osuudessa (76,4 %),  alhaisimmassa kastettujen osuudessa syntyneistä (75,3 %) ja niin ikään pienimmässä  kirkollisten vihkimisten osuudessa kaikista vihkimisistä (51,0 %)
Kaiken kaikkiaan siis äärimmäisen synkkä vuosi:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/helsinki-luterilaisen-kasteen-suosio-putosi-alle-puoleen

En nyt käy läpi kaikkia syitä kirkosta eroamiseen ja jäsenmäärän vähenemiseen, kunhan nyt mainitsen pari oleellista syytä siihen ja pyrin neutraaliin lähestymistapaan aihepiirin käsittelyssä.

Yksi ryhmä on ihmiset jotka ei koe tarvitsevansa välttämättä minkäänlaista hengellisyyttä elämäänsä.
He ovat siis ateistisen/materialistisen elämänkatsomuksen ihmisiä. 
Jotka siis ovat saaneet kasteen lapsena ja haluavat nyt siitä eroon, ehkä ajattelevat myös että on turha maksaa kirkollisveroa jos eivät kerran kristinuskon sanomaan usko. Suuri osa heistä on vieläpä sinkkujakin, joten edes kirkon tarjoamat rituaalit ja siirtymäriitit (häät, kastejuhla) eivät pidä kirkon rekisterissä. Heidän pitämisekseen kirkkoon kuuluvina ei siis ole juuri mitään tehtävissä.

Toinen ryhmä on ihmiset jotka sen sijaan etsivät aktiivisesti hengellisyyttä ja kokevat löytävänsä täyttymyksen jostain muusta kuin evankelis-luterilasien kirkon sanomasta.
Heitä viehättää ehkä jokin itämainen uskonto.

Kolmas ryhmä on mielenkiintoinen, sillä siihen lukeutuvat ihmiset jotka ovat pettyneet evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta eivät kristinuskon sanomaan sinänsä.
Nämäkin ihmiset kirkko on siis toiminnallaan onnistunut karkoittamaan, usein jonkin toisen kristillisen kirkon jäseniksi.

Miksikö sitten näin?
Pettyneet ovat varmasti kauhistuneena panneet merkille kirkon maallistumisen ja sen kuinka kirkko on alkanut tekemään yhteistyötä taloudellisten vaikuttajien kanssa.
Hengellinen sanoma on jäänyt toissijalle kun liiketoiminta on vallannut kirkon.
Nykyisen asuinpaikkakuntani Ylöjärven kirkossa pidetään silloin tällöin yrityspäivä.

Kirkossa käyvänä ihmisenä olinkin kirkossa tuolloin jolloin yrittäjät nostettiin jalustalle, paremmiksi seurakuntalaisiksi siis.

Papin saarnattua aikansa ja virsiä laulettuamme puhui pappi hetken yrittäjyydestä ja kutsui sitten Ylöjärven yrittäjien puheenjohtajan pitämään puhetta korokkeelle alttarille, tavallisten seurakuntalaisten yläpuolelle, kuin viisautta jakavana ihmisenä.

Puheenjohtaja astui siis alttarille ja "saarnasi" sieltä käsin siitä kuinka yrittäjät ovat parempia seurakuntalaisia ja kuinka hienoa on olla yrittäjänä juuri Ylöjärvellä.

Myös eräs toinen palkittu yrittäjä piti puheen yrittäjyyden ja yrittäjien tärkeydestä.
Sen jälkeen messu jatkui normaalisti.

Messu oli siis yrittäjien omaa mainosta toiminnalleen ja se jatkui edelleen sen jälkeen olevilla kirkkokahveilla. Näin läpinäkyvää on siis kirkon ja yrittäjien suhde nykypäivänä.

Tuskin kukaan voi enää väittää että evankelis-luterilainen kirkko ei olisi kokenut jonkinlaista maallistumisensa pohjakosketusta.

Tähän väliin ote Raamatusta:
 
Joh 2. 13-17 "Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. 14 Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia. 15 Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. 16 Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!" 17 Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut."

 Ja mitä sanoo Jeesus mammonan palvomisesta:

Matt. 6. 19-24

19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. 22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

 Ehkä sitten Jeesuksen sanat eivät enää ohjaakaan nykyään evankelis-luterilaista kirkkoa, vaan pelkästään taloudelliset realiteetit, vaikutusvallan haaliminen ja ahneus.
Kirkko on ajautunut kauas sen perinteisistä totuuksista ja opettajansa sanoista.


Vain ateistit ja tapa-kristityt saavat enää kirkosta jotain, heidän tarpeensa se tyydyttää.
Sillä siihen riittää kastejuhla, häät ja konfirmaatio joissa kamerat välkkyen voi sitten ottaa kuvia ja koristella niillä kotiaan.

Olin hiljattain eräässä konfirmaatio-messussa Vantaalla.
Koko tilaisuus muistutti enemmän jotain absurdia, ulkokultaista showta kuin harrasta ja arvokasta messua.

Kamerat välkehtivät jo ennen messun alkamista, tilaisuus alkoikin myöhässä, ilmeisesti haluttiin antaa sydämen ateisteille ja nimellisille, tapakristityille aikaa ottaa tarpeeksi kuvia.
Niitä vartenhan nuo tekopyhät ja ulkokultaiset ihmiset olivat tulleet.

Messun alkaessa pappi ilmoitti että kuvia saa ottaa, mutta vain omalta paikaltaan. Ennen vanhaan kirkkoon tulijat, eli hartaat uskovat ymmärsivät tilaisuuden pyhyyden ja arvokkuuden eikä ketään tarvinnut muistuttaa erikseen siitä.

Nyt sen sijaan Vantaan seurakunnan pappi tiesi että ohjeistus on tarpeen, nähdessään vain ulkokultaisia, tekopyhiä tapakristittyjä jotka eivät Raamatun sanaa uskoneet ja varsinaisia ateisteja.
Koko messun aikana ihmiset eivät juuri laulaneet virsiä, ei heitä kiinnostanut ylistää Jumalaa, mielessä oli vain kuvien ottaminen joita sitten voi esitellä tuttaville, ystäville ja sukulaisille.
Hengellisyyttä ja Jumalan rakkautta ei asunut niiden ihmisten sydämissä, vaan pelkkää ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä.

 Minä olin ainoa joka lauloi kovalla äänellä ylistystä Jumalalle, koska niin teen aina kirkossa, koen että se on paikka johon mennään ylistämään Jumalaa.
Eikä vain räpsimään kuvia joita näytellä ja joilla kehuskella tuttaville ja sukulaisilleen.

Kyseinen vantaalainen seurakunta oli siis maallistunut täysin, se oli turmeltunut, kuten alkuseurakunnat joista Ilmestyskirjassa kerrotaan.
Ikään kuin pisteenä iin päälle tapahtui vielä seuraavaa:

Jossain vaiheessa, siihen asti nukkunut rakas poikavauvamme heräsi ja avasi silmänsä katsoen viereisellä penkillä istunutta naista unenpöpperöisenä. Selvästikin itsetunto-ongelmainen ja pahasti häiriintynyt nainen alkoi välittömästi suoltaa agressiivista puhetta vauvallemme, tyyliin "Vittuako siinä tuijotat? Mikä vittu minussa nyt on niin kiinnostavaa?"

Jo varttunut nainen oli siis ilkeä pienelle vauvalle, käsittämätöntä pahuutta ja sydämettömyyttä.
Paikkaakaan emme voineet vaihtaa, sillä kirkko oli tupaten täynnä.

Ilkeä nainen sentään lopulta rauhoittui, mutta kertoi omalla käyttäytymisellään siitä millaisia ihmisiä käy kirkossa Vantaalla ja miten turmeltunut sen seurakunta on, vajonnut Ilmestyskirjan alkuseurakuntien tasolle pahuudessaan.

Pilkkaavat ja kiusaavat jopa pientä, viatonta vauvaa.

Voivatko tuollaiset ihmiset kutsua itseään rehellisesti kristityiksi?
Eikö heidän tulisi kutsua itseään oikealla nimellään, paholaisen palvelijoiksi?
Sillä pahuutta kylvetään seurakunnassa Vantaalla.

Me jotka menemme kirkkoon ylistämään Jumalaa ja jotka haemme sieltä pyhyyttä ja arvokkuutta, me olemme pettyneet evankelis-luterilaisuuteen.

Sillä kirkot ovat tapakristittyineen ja kiroilemisineen kuin pahaisia räkölöitä, baareja joissa ihmiset juovat itsensä urpoiksi.
Täsmälleen yhtä tyhmää porukkaa tapaa ainakin Vantaalla, Pyhän Andreaksen kirkossa.

Kuten en veisi lasta baariin, niin en veisi lasta enää tuohonkaan paikkaan jossa vain kirosanat lentelevät kirkossa kävijöiden suista heidän solvatessaan pientä ja avutonta vauvaa.
Tuo Vantaan seurakunta kun on täysin pahuudelle ja Paholaiselle menetetty.

Evankelis-luterilaisesta kirkosta eroavat myös monet meistä jotka tiedämme että monet seurakunnat ovat jo Paholaiselle menetettyjä, turmeltuneita ja pahuudessa sokeina vaeltavia vailla Jumalan rakkautta. Tiedämme että sielullemme on vahingollista oleilla sellaisten ihmisten lähellä.

Me uskomme Jeesuksen ilosanomaan, mutta liitymme mieluummin katolilaiseen kirkkoon, ortodokseihin tai helluntalaisiin kuin olemme osa täysin maallistunutta evankelis-luterilaista kirkkoa joka ei rakasta Jumalaa ja Hänen ainoaa Poikaansa.
Ja joiden messuissa käyvät pahat tapakristityt käyttäytyvät kuin riivatut, tai kuin demonit.

Siinä missä ihmiset eroavat evankelis-luterilaisesta kirkosta, niin sekä ortodoksisen kirkon kuin katolilaistenkin määrä lisääntyy Suomessa jatkuvasti.

Katolilaiset: 
katolilaisten määrä kasvussa


Ortodoksit: 

ortodoksit kiinnostaa

Kielteisessä suhtautumisessaan homoja kohtaan kirkko on menettänyt paljon nuoria, muodikkaita ja urbaaneja ihmisiä ja päästäessään itsensä maallistumaan myös suuren määrän kristittyjä jotka ovat sitten liittyneet johonkin toiseen kirkkokuntaan, koska eivät ole halunneet olla mukana tapakristittyjen pahuudessa ja mammonan palvonnassa.






keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Suomi, nykyajan Gomorra jossa pahuus on korvannut hyvyyden

Suomi on maa jossa pahuutta pidetään hyveenä.
Pahuudesta on tullut Suomessa hyve ja siksi pahuuden tekemiseen Suomessa kannustetaan rahapalkkioilla ja sosiaalisella arvostuksella.
On luonnollista että maa joka palvelee Paholaista, on korvannut hyvyyden pahuudella.

Ensiksi Sodoman ja Gomorran käsitteistä lyhyesti.
Mistä me puhumme kun me puhumme Sodomasta ja Gomorrasta?
Me puhumme kahdesta pahuuteen vihkiytyneestä kaupungista jotka tuhoutuivat koska niissä pahuus oli ottanut hyvyyden paikan. Eli siellä asiat olivat siis menneet ihan mullin mallin, sekaisin, pahaa pidettiin hyvänä ja hyvyyttä pahana. Kaikenlainen pahuus rehotti ja siihen kannustettiin ihmisiä, nuo kaupungit siis suorastaan palvoivat pahuutta ja Paholaista.

Sodomassa ja Gomorrassa rehotti siis laillinen pedofilia, lapsityövoima, kaikenlaiset irstaudet ja haureudet, veriset ihmisuhrit, orjatyövoima, kaikenlainen ihmisten hyväksikäyttö, tekopyhyys, epärehellisyys ja valehtelu, kaiken  hyvän muuttaminen pahaksi, ihmiskauppa, sadismi ja alistaminen, sekä väkivalta, myös monet lapset riistettiin vanhemmiltaan ja ne uhrattiin Pedolle.

Gomorrassa näitä asioita ei pidetty pahoina.

Eikö kuulostakin aivan Suomelta?

Sillä lähes kaikkia noita Sodomassa ja Gomorrassa harrastettuja asioita Suomi tukee ja jopa kannustaa niihin. Suomessa lastensuojelu ryöstää lapset vanhemmilta aivan tavallisista perheistä ja myy ne sijaisvanhempina esiintyville pedofiileille, myös lastenkodeissa henkilökunta käyttää usein lapsia seksuaalisesti hyväkseen aina hiplaamisesta raiskauksiin asti.

Eli Suomi tukee pedofiliaa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, aivan kuin Gomorrassa aikoinaan tehtiin.

Myös lapsiin kohdistuva alistaminen ja sadismi lastenkodeissa (mm. mattoterapialla) on aivan yleistä.
Ne ovat siis lasten keskitysleirejä tai kidutuskammioita joissa katsotaan miten paljon lapsi kestää.

Tätä kaikkea pidetään hyvänä Suomessa ja lastenkotien ja lapsikylien mainokset jakavat propagandaa pankkiautomaateilla, netissä, televisiossa, lehdissä, oikeastaan joka paikassa, niihin niillä on hyvin varaa, maksaahan Suomen valtio lasten kiduttamisesta, alistamisesta ja raiskaamisesta hyvät rahat jokaiselle lastenkodille ja lapsikylälle. Se on myös vääristänyt useimpien suomalaisten ajattelutavan, siksipä esimerkiksi Venäjällä tiedetään Suomen lastensuojelun oikea tila paremmin kuin itse Suomessa 

Lapsibisnes on siis tuottoisampaa kuin vaikkapa huumekauppa ja monille rikollisille ja löyhän/venyvän moraalin omaaville ihmisille siksikin paljon houkuttelevampi vaihtoehto.
Varsinkin kun lapsia kiduttamalla ja alistamalla lastenkodissa/sijaisperheessä saa myös nauttia
sosiaalisesta arvostuksesta.
Saa kuulla olevansa pyhimys ja voi siihen myhäillä tyytyväisenä ja sanoa "teen vain työtäni, olen ammattilainen".

Jos cv:ltä löytyy kokemusta kiduttajana toimimisesta Turkissa tai mestaajana Kiinassa, niin voi olla varma että saa työpaikan suomalaisesta lastenkodista tai lastenkylästä  tai kelpaa ensiluokkaiseksi sijaisvanhemmaksi Suomen lastensuojelun mielestä.

Lastenkodin sadisti nauttii kun saa kääriä lapsen tiukasti mattoon ja vielä istua maton päälle, niin että lapsi ei saa edes henkeä ja löytyyhän niistä oikein vankisellitkin lapsia varten. Suomessa, nykyajan Gomorrassa kun ajatellaan että on oikein alistaa, raiskata ja pahoinpidellä lapsi, kunhan se tehdään ammattimaisesti, eli ammattilaisen ottein.

Suomessa, Natsi-Valtiossa kun eletään, niin lokeroidaan ja diagnosoidaan lapset herkästi vaikkapa käytöshäiriöisiksi, ongelmallisiksi, haastaviksi tai milloin miksiki ja näille suomalaisten mukaan "pahoille" lapsille saa sitten lastenkodin/sijaisperheen ammattilainen tehdä mitä vaan.

Suomessa ollaan vakaasti siinä uskossa, että kun rautainen ammattilainen raiskaa, hakkaa tai alistaa lapsen käärimällä mattoon ja istuu sitten vielä päälle niin että lapsi melkein tukehtuu, niin on se silloin vain hyvää kuria jota haastavat ongelmalapset tarvitsevat.
Mutta minusta moinen on edelleen sairasta.

Gomorrassa lapsia uhrattiin Pedolle, Suomessa taas lapsia uhrataan Lapsen Edulle joka ahmii lapset suihinsa. Kierot, rikollisen ajatustavan omaavat lapsibisneksen toimijat  kun ovat yhden ainoan ilmauksen ottaneet YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksesta saadakseen näyttämään sairaan toimintansa hyveelliseltä.

Se on siis vain orwellilaista uuskieltä jossa sana tarkoittaa ihan muuta kuin sen alkuperäinen, kirjaimellinen merkitys. Ja kun lapsen edulla voidaan perustella täysin laittomat ja turhat huostaanotot, niin sen oikea merkitys lapsikauppiaiden ja Suomen lastensuojelun tarkoittamana onkin jota kuinkin seuraava:
"Lapsen etu tarkoittaa kaikkia niitä toimia joilla lasta voidaan hyväksikäytttää niin taloudellisesti, seksuaalisesti kuin muutenkin ammattilaisten tekemänä. Jos lapsen etu on tulla ammattilaisen raiskaamaksi ja alistamaksi mattoterapialla lastenkodissa, niin myös se kuuluu lapsen oikeuksiin."

Sairaaksi on Suomen maa muuttunut, eikö totta?
Pahuudesta on tullut hyväksyttyä ja jopa hyve, aivan kuin jo Gomorrassa aikoinaan.

Siellä oli myös orjuus yleisesti hyväksyttä, kuten Suomessakin, vaikkakin vain tekopyhällä työkokeilun, työelämävalmennuksen, kuntouttavan työtoiminnan tai työharjoittelun nimellä.
Uudessa Gomorrassa (Suomi) siis vain ilmaukset ovat erilaisia, silti kyse on täsmälleen samasta pahuudesta, ihmisten härskistä hyväksikäytöstä.

Suomen maa palkitsee rahallaan tekopyhyydestä, itsekkyydestä, halpamaisuudesta,  epärehellisyydestä, ihmisten hyväksikäytöstä, alistamisesta, raiskauksista, sadismista, väkivallasta ja irstauksista.

Sillä ne ovat Paholaiselle mieluisia asioita.


 Ja miten kävikään Sodoman ja Gomorran:

http://www.fkf.net/RonWyatt/sodoma/