maanantai 8. huhtikuuta 2013

Evankelis-luterilaisen kirkon kriisi ja sen turmeltuneisuus

Ihmisiä eroaa kirkosta yhä enenevässä määrin, se on siis ollut kasvava trendi joka huippuvuosi oli 2010 jonka aikana kirkosta erosi 83097 ihmistä ja osaksi kirkko saa syyttää siitä ihan itseään ja omaa toimintaansa.

Vuonna 2012 kirkosta erosi 41079 ihmistä ja jäsenmäärän laskua oli 26971 ihmistä.
Tilastot ovat synkkää luettavaa evankelis-luterilaisen kirkon kannalta.
Sillä samana vuonna tehtiin negatiiviset ennätykset myös alhaisimmassa kirkkoon kuuluvien osuudessa (76,4 %),  alhaisimmassa kastettujen osuudessa syntyneistä (75,3 %) ja niin ikään pienimmässä  kirkollisten vihkimisten osuudessa kaikista vihkimisistä (51,0 %)
Kaiken kaikkiaan siis äärimmäisen synkkä vuosi:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/helsinki-luterilaisen-kasteen-suosio-putosi-alle-puoleen

En nyt käy läpi kaikkia syitä kirkosta eroamiseen ja jäsenmäärän vähenemiseen, kunhan nyt mainitsen pari oleellista syytä siihen ja pyrin neutraaliin lähestymistapaan aihepiirin käsittelyssä.

Yksi ryhmä on ihmiset jotka ei koe tarvitsevansa välttämättä minkäänlaista hengellisyyttä elämäänsä.
He ovat siis ateistisen/materialistisen elämänkatsomuksen ihmisiä. 
Jotka siis ovat saaneet kasteen lapsena ja haluavat nyt siitä eroon, ehkä ajattelevat myös että on turha maksaa kirkollisveroa jos eivät kerran kristinuskon sanomaan usko. Suuri osa heistä on vieläpä sinkkujakin, joten edes kirkon tarjoamat rituaalit ja siirtymäriitit (häät, kastejuhla) eivät pidä kirkon rekisterissä. Heidän pitämisekseen kirkkoon kuuluvina ei siis ole juuri mitään tehtävissä.

Toinen ryhmä on ihmiset jotka sen sijaan etsivät aktiivisesti hengellisyyttä ja kokevat löytävänsä täyttymyksen jostain muusta kuin evankelis-luterilasien kirkon sanomasta.
Heitä viehättää ehkä jokin itämainen uskonto.

Kolmas ryhmä on mielenkiintoinen, sillä siihen lukeutuvat ihmiset jotka ovat pettyneet evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta eivät kristinuskon sanomaan sinänsä.
Nämäkin ihmiset kirkko on siis toiminnallaan onnistunut karkoittamaan, usein jonkin toisen kristillisen kirkon jäseniksi.

Miksikö sitten näin?
Pettyneet ovat varmasti kauhistuneena panneet merkille kirkon maallistumisen ja sen kuinka kirkko on alkanut tekemään yhteistyötä taloudellisten vaikuttajien kanssa.
Hengellinen sanoma on jäänyt toissijalle kun liiketoiminta on vallannut kirkon.
Nykyisen asuinpaikkakuntani Ylöjärven kirkossa pidetään silloin tällöin yrityspäivä.

Kirkossa käyvänä ihmisenä olinkin kirkossa tuolloin jolloin yrittäjät nostettiin jalustalle, paremmiksi seurakuntalaisiksi siis.

Papin saarnattua aikansa ja virsiä laulettuamme puhui pappi hetken yrittäjyydestä ja kutsui sitten Ylöjärven yrittäjien puheenjohtajan pitämään puhetta korokkeelle alttarille, tavallisten seurakuntalaisten yläpuolelle, kuin viisautta jakavana ihmisenä.

Puheenjohtaja astui siis alttarille ja "saarnasi" sieltä käsin siitä kuinka yrittäjät ovat parempia seurakuntalaisia ja kuinka hienoa on olla yrittäjänä juuri Ylöjärvellä.

Myös eräs toinen palkittu yrittäjä piti puheen yrittäjyyden ja yrittäjien tärkeydestä.
Sen jälkeen messu jatkui normaalisti.

Messu oli siis yrittäjien omaa mainosta toiminnalleen ja se jatkui edelleen sen jälkeen olevilla kirkkokahveilla. Näin läpinäkyvää on siis kirkon ja yrittäjien suhde nykypäivänä.

Tuskin kukaan voi enää väittää että evankelis-luterilainen kirkko ei olisi kokenut jonkinlaista maallistumisensa pohjakosketusta.

Tähän väliin ote Raamatusta:
 
Joh 2. 13-17 "Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. 14 Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia. 15 Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. 16 Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!" 17 Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut."

 Ja mitä sanoo Jeesus mammonan palvomisesta:

Matt. 6. 19-24

19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. 22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

 Ehkä sitten Jeesuksen sanat eivät enää ohjaakaan nykyään evankelis-luterilaista kirkkoa, vaan pelkästään taloudelliset realiteetit, vaikutusvallan haaliminen ja ahneus.
Kirkko on ajautunut kauas sen perinteisistä totuuksista ja opettajansa sanoista.


Vain ateistit ja tapa-kristityt saavat enää kirkosta jotain, heidän tarpeensa se tyydyttää.
Sillä siihen riittää kastejuhla, häät ja konfirmaatio joissa kamerat välkkyen voi sitten ottaa kuvia ja koristella niillä kotiaan.

Olin hiljattain eräässä konfirmaatio-messussa Vantaalla.
Koko tilaisuus muistutti enemmän jotain absurdia, ulkokultaista showta kuin harrasta ja arvokasta messua.

Kamerat välkehtivät jo ennen messun alkamista, tilaisuus alkoikin myöhässä, ilmeisesti haluttiin antaa sydämen ateisteille ja nimellisille, tapakristityille aikaa ottaa tarpeeksi kuvia.
Niitä vartenhan nuo tekopyhät ja ulkokultaiset ihmiset olivat tulleet.

Messun alkaessa pappi ilmoitti että kuvia saa ottaa, mutta vain omalta paikaltaan. Ennen vanhaan kirkkoon tulijat, eli hartaat uskovat ymmärsivät tilaisuuden pyhyyden ja arvokkuuden eikä ketään tarvinnut muistuttaa erikseen siitä.

Nyt sen sijaan Vantaan seurakunnan pappi tiesi että ohjeistus on tarpeen, nähdessään vain ulkokultaisia, tekopyhiä tapakristittyjä jotka eivät Raamatun sanaa uskoneet ja varsinaisia ateisteja.
Koko messun aikana ihmiset eivät juuri laulaneet virsiä, ei heitä kiinnostanut ylistää Jumalaa, mielessä oli vain kuvien ottaminen joita sitten voi esitellä tuttaville, ystäville ja sukulaisille.
Hengellisyyttä ja Jumalan rakkautta ei asunut niiden ihmisten sydämissä, vaan pelkkää ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä.

 Minä olin ainoa joka lauloi kovalla äänellä ylistystä Jumalalle, koska niin teen aina kirkossa, koen että se on paikka johon mennään ylistämään Jumalaa.
Eikä vain räpsimään kuvia joita näytellä ja joilla kehuskella tuttaville ja sukulaisilleen.

Kyseinen vantaalainen seurakunta oli siis maallistunut täysin, se oli turmeltunut, kuten alkuseurakunnat joista Ilmestyskirjassa kerrotaan.
Ikään kuin pisteenä iin päälle tapahtui vielä seuraavaa:

Jossain vaiheessa, siihen asti nukkunut rakas poikavauvamme heräsi ja avasi silmänsä katsoen viereisellä penkillä istunutta naista unenpöpperöisenä. Selvästikin itsetunto-ongelmainen ja pahasti häiriintynyt nainen alkoi välittömästi suoltaa agressiivista puhetta vauvallemme, tyyliin "Vittuako siinä tuijotat? Mikä vittu minussa nyt on niin kiinnostavaa?"

Jo varttunut nainen oli siis ilkeä pienelle vauvalle, käsittämätöntä pahuutta ja sydämettömyyttä.
Paikkaakaan emme voineet vaihtaa, sillä kirkko oli tupaten täynnä.

Ilkeä nainen sentään lopulta rauhoittui, mutta kertoi omalla käyttäytymisellään siitä millaisia ihmisiä käy kirkossa Vantaalla ja miten turmeltunut sen seurakunta on, vajonnut Ilmestyskirjan alkuseurakuntien tasolle pahuudessaan.

Pilkkaavat ja kiusaavat jopa pientä, viatonta vauvaa.

Voivatko tuollaiset ihmiset kutsua itseään rehellisesti kristityiksi?
Eikö heidän tulisi kutsua itseään oikealla nimellään, paholaisen palvelijoiksi?
Sillä pahuutta kylvetään seurakunnassa Vantaalla.

Me jotka menemme kirkkoon ylistämään Jumalaa ja jotka haemme sieltä pyhyyttä ja arvokkuutta, me olemme pettyneet evankelis-luterilaisuuteen.

Sillä kirkot ovat tapakristittyineen ja kiroilemisineen kuin pahaisia räkölöitä, baareja joissa ihmiset juovat itsensä urpoiksi.
Täsmälleen yhtä tyhmää porukkaa tapaa ainakin Vantaalla, Pyhän Andreaksen kirkossa.

Kuten en veisi lasta baariin, niin en veisi lasta enää tuohonkaan paikkaan jossa vain kirosanat lentelevät kirkossa kävijöiden suista heidän solvatessaan pientä ja avutonta vauvaa.
Tuo Vantaan seurakunta kun on täysin pahuudelle ja Paholaiselle menetetty.

Evankelis-luterilaisesta kirkosta eroavat myös monet meistä jotka tiedämme että monet seurakunnat ovat jo Paholaiselle menetettyjä, turmeltuneita ja pahuudessa sokeina vaeltavia vailla Jumalan rakkautta. Tiedämme että sielullemme on vahingollista oleilla sellaisten ihmisten lähellä.

Me uskomme Jeesuksen ilosanomaan, mutta liitymme mieluummin katolilaiseen kirkkoon, ortodokseihin tai helluntalaisiin kuin olemme osa täysin maallistunutta evankelis-luterilaista kirkkoa joka ei rakasta Jumalaa ja Hänen ainoaa Poikaansa.
Ja joiden messuissa käyvät pahat tapakristityt käyttäytyvät kuin riivatut, tai kuin demonit.

Siinä missä ihmiset eroavat evankelis-luterilaisesta kirkosta, niin sekä ortodoksisen kirkon kuin katolilaistenkin määrä lisääntyy Suomessa jatkuvasti.

Katolilaiset: 
katolilaisten määrä kasvussa


Ortodoksit: 

ortodoksit kiinnostaa

Kielteisessä suhtautumisessaan homoja kohtaan kirkko on menettänyt paljon nuoria, muodikkaita ja urbaaneja ihmisiä ja päästäessään itsensä maallistumaan myös suuren määrän kristittyjä jotka ovat sitten liittyneet johonkin toiseen kirkkokuntaan, koska eivät ole halunneet olla mukana tapakristittyjen pahuudessa ja mammonan palvonnassa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti