tiistai 4. helmikuuta 2014

Kun häiriintyneet lapset/nuoret pahoinvoivat ja oireilevat riehumalla

Tosi tapaus elävästä elämästä.

Tulin tiistaina 4.2.2014 klo 19:05 lähteneellä bussilla numero 90 Tampereen keskustasta Kämmenniemeen.

Bussi oli lähes täynnä kun rautatieaseman pysäkiltä siihen astuin ja takapenkin olivat miehittäneet murros/teini-ikäiset nuoret, arviolta 12-18 vuotiaita.
Löysin kuitenkin istumapaikan hieman ennen takapenkkiä.

Pysäkiltä mistä itse astuin bussiin tuli jäljessäni bussiin myös kolme lasta/nuorta lisää, takapenkin kingit tunsivat heidät ja siksi takapenkillä olevat huusivat kiroillen "ei vittu tulkaa tänne".
"Tuunko mä istuun sun syliin", vastasi huutaen eräs juuri tulleista.
Seuraavalta pysäkiltä tuli bussiin vielä pari muille tuttua nuorta. Takapenkki oli täynnä nuoria ja samoin muutamat muut läheiset penkit, nuoret riehuivat ja remusivat, kiroilivat kovaäänisesti, vittu sitä ja vittu tätä, ärräpäät vain lentelivät kun he kävivät läpi viime aikaisia toilailujaan ja sekoilujaan.

Omalla viinan juomisella kehuskeltiin, vanhemmatkin kuulemma antoivat tehdä mitä vain.
Ei siis kuulemma ollut rajoja, ei välittämistä.

Bussi oli hetkellisesti muuttunut henkisesti ja älyllisesti jälkeenjääneiden ja fyysisesti ja moraalisesti velttojen ja selkärangattomien nuorten hengailupaikaksi.
Teinien joilla ei ollut mitään tapoja, koska kukaan ei ollut vaivautunut heille niitä opettamaan.

Nämä olivat sellaisten vanhempien lapsia, joille vanhemmat ostivat kalliita hiplattavia kännyköitä ja merkkivaatteita, mutta eivät vaivautuneet opettamaan lapsilleen mitään tapoja, viettämään aikaa heidän kanssa tai opettamaan sitä miten muiden ihmisten kanssa toimitaan ja kuinka muut ihmiset täytyy ottaa huomioon.

Munaton kuski ei puuttunut tähän riehumiseen mitenkään ja nuoret vain jatkoivat riehumistaan.
He olivat hällä väliä kasvatuksen saaneita häiriintyneitä ja riehumalla kipuloivia nuoria.

Kun ihmisiä jäi pois ja tilaa vapautui, niin nuoret keksivät vaihtaa paikkoja huvikseen jatkuvasti, he istuivat hetken yhdellä paikalla ja sitten jo toisella. Kukaan aikuinen ihminen ei ollut kertonut heille että bussissa istutaan aina sillä paikalla mihin on ensin istuttu, paikkaa ei vaihdella kesken matkan.

Nuoret olivat hällä väliä vanhempien lapsia, ihmisten joiden ei olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia, nuorilla ei ollut rajoja kotonaan, eikä opettajilla ollut valtuuksia puuttua heidän riehuntaansa koulussa. Siksi nuoret uskalsivat riehua myös bussissa.

Eräs seisovista nuorista heilui edestakaisin sivullani, tönäisten minua ja sanoinkin nuorelle "katso vähän miten heilut siinä".
Sillä ei juuri vaikutusta näyttänyt olevan.

Nuori ja hänen kaverinsa vaikuttivat jälkeenjääneiltä, he eivät tuntuneet ymmärtävän viestiäni että muutkin ihmiset tulee ottaa huomioon.
Toinen nuorista vain hörötti typerän oloisesti ja toinenkaan ei näyttänyt tajuavan mistään mitään ympärillään. 

He siis häiritsivät muita matkustajia ja useimmat matkustajat vain istuivat hiljaa ja pelokkaina paikoillaan, teinien riehuessa.

Teinit olivat myös velton oloisia, yksikään heistä ei harrastanut mitään liikuntaa tai urheilua.
Huomasin sen heti, sillä koko ikäni urheilleena tunnistan oitis ihmisen joka ei harrasta liikuntaa. Osa nuorista joutui seisomaan ja he heiluivat, heidän tasapainoaistinsa oli heikko, he eivät pysyneet kunnolla pystyssä myöskään koska heillä ei ollut kuntoa/eikä jalkavoimia.

Soitin avopuolisolleni bussista ja kerroin paheksuen millaiseksi riehumiseksi oli nuorilla bussimatka mennyt. He olivat kuin eläimiä, vailla järkeä ja moraalia, vapaan kasvatuksen tulosta.
Nuoria jotka olivat saaneet kasvaa kuin pellossa, vailla mitään sääntöjä tai kuria ja se näkyi ja kuului myös bussissa.

Kolme pahinta riehujaa jäi Kumpulan Siwan luona pois, yksi riehuvista pojista myöhemmin jossain Sorilan/Eerolan suoran kieppeillä ja lopulta kaksi riehuvaa teinilissua Kämmenniemen pysäkillä, josta heidät haki toinen heidän vanhemmistaan.

 Laiska ja veltto pissaliisa mainostikin bussissa suureen ääneen että "vittu, mun ei tarvii kävellä vittu metriäkään" ja viittasi sillä siihen että hänen vanhempansa hakee hänet.

Kun teinilissu ei muutenkaan halunnut liikkua, niin vanhemmat tekivät hänelle vielä karhunpalveluksen hakemalla hänet heti bussipysäkiltä.
Siten jäi se vähäinenkin liikunta pois, kiittäminen on siis vanhempia joiden ei koskaan olisi pitänyt tehdä lapsia.

Otin muutaman kuvan pahimmista riehujista, näytin kuvat ja juttelin avokkini kanssa asiasta uudelleen kotiin saavuttuani ja hänkin ihmetteli nykynuorten riehumista.

Nuoret olivat melko normaalin näköisiä, mutta silti päästään sekaisin, mielenterveysongelmaisia ja häiriintyneitä, sen heidän käytöksensä osoitti kiistatta.
He oireilivat merkkivaatteissa ja kalliita kännyköitä välillä hiplaillen.
Heidän vanhempansa eivät välittäneet heistä tarpeeksi jotta olisivat opettaneet heille rajat ja tavat.

Sanoinkin avokilleni että jos vain mahdollista, niin teen tästä lähin jokaisesta tuollaisesta nuoresta lastensuojeluilmoituksen, ihan vain hänen omaksi parhaakseen.
Huostaanotto ja muutama vuosi lastenkodissa tekisi vain hyvää noin häiriintyneille nuorille, oppisivatpahan ne elukat (nuoret) sitten ihmisten tavoille.

Tämä bussimatka herätti kysymyksen.
Miksi vanhemmat eivät kasvata lapsiaan?
Ja miksi kouluissa ei puututa lasten riehumiseen?

Koska koti ja koulu ovat ne paikat joissa ne yhteiset pelisäännöt opitaan.

Ehdotankin seuraavaa muutosta Suomen lakiin.
Tulevaisuudessa lain tulisi sallia se että kuka tahansa Suomen kansalainen joka näkee riehuvia ja mesoavia nuoria voi puuttua siihen ja ojentaa heitä, ilman että hänen täytyy pelätä rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Eli peräänkuulutan ns. kollektiivista kuria, ojentamista ja järjestyksenpitoa nuorille ja lapsille.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti