sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Syömälakko päättyi 59 tunnin jälkeen pahoihin vatsakipuihin, vatsakramppiin ja veriseen ripulointiin

Aloitin syömälakon torstaina aamulla klo 6 protestina Tampereen sosiaalitoimen päätökselle jättää köyhät ilman toimeentulotukea ja myös protestina sille että Sisä-Suomen Poliisi ei pidä tätä köyhien heitteille jättöä ja pahoinpitelyksi luokiteltavaa asiaa rikoksena lainkaan, vaan peittelee näitä Tampereen sosiaalitoimen ihmisoikeusrikoksia.

Eli olen työtön ja täysin tuloton, en saa euroakaan Kelasta karenssin vuoksi ja hain lähes kymmenen kertaa toimeentulotukea Tampereen sosiaalitoimesta ja joka kerta oli sosiaalitoimen tylynä ja julmana päätöksena hakemukseeni: hylätty. 

Euroakaan en siis ole mistään saanut, minun kohdallani sosiaaliturva on siis pettänyt, en saa tukea yhtään, vaikka jostainhan sitä pitäisi saada. Omalta kohdaltani ei Suomessa siis ole sosiaaliturvaa. :( 

Lopulta päätin ryhtyä syömälakkoon.
 

 Olin kaksi päivää syömälakossa ja lopulta lauantaina, hieman 59 tunnin jälkeen päätin syömälakkoni ultrajuoksutapahtumassa eli WiHan kilometrien maratonilla noin klo 17:20. Kun ensin pahat vatsakivut ja vatsakrampit pakottivat menemään vessaan kesken maratonin ja jossa ripuloin verta.

Vessasta tultuani lopetin sitten syömälakkoni kun nautin geelin.

 WiHan maratonille lähdin ihan ex tempore asenteella, semmonen ex tempore ihminen olen muutenkin ja tietty useita puolimaratoneja jo juostuna tänä vuonna, mutta tätä edellisestä maratonista oli kulunut jo 5 vuotta.

Juoksussa siis kierrettiin 3,3km mittaista kierrosta ja aina juuri ennen seuraavan kierroksen täyttymistä oli mahdollisuus mennä vessaan. Vatsakivut alkoivat jo 13 kilometrin jälkeen, mutta aina uskoin pääseväni vielä yhden kierroksen ennen kuin joutuisin menemään vessaan. Ja olen myös melko kilpailuhenkinen, seuraan kuuluva kilpajuoksija ja pelkäsin hukkaan heitettyä aikaa.

Vatsakivut kuitenkin pakottivat hidastamaan vauhtia ja puolikkaan ajaksi tulikin 1:31:39 h. (minulle melko hidasta vauhtia, esim. Finlandiassa juoksin puolimaratonin aikaan 1:26:08 h. ja olin 19/336) ) ja lopulta reilun 24km  jälkeen jouduin voimakkaiden vatsakipujen ja vatsakrampin vuoksi pysähtymään vatsaani pidellen. Kävelin hieman päälle kilometrin vessaan ja ripuloin siellä sitten verta.

Istuin siellä kaikkiaan noin 20 minuuttia ja vasta sitten vatsakivut hellittivät.
Luulin hetken että joudun keskeyttämään, mutta pystyin kuitenkin jatkamaan hitaasti.

 Söin siis sitten yhden geelin, koska en halunnut samanlaisia pahoja vatsakipuja ja päätin samalla syömälakkoni 59 tunnin jälkeen ja otin myös huoltopisteeltä urheilujuomaa, keksiä, vettä, hillovoileipää, Suffeli Puffeja, panttereita, Lontoon rakeita, hedelmäkarkkeja, suolakurkkuja ja leipää. On hyvä huolto tuolla WiHassa. ;)  

Sama juttu taas seuraavalla kierroksella jolloin söin myös toisen geelini ja perään taas urkkajuomaa ja vettä. Mitään ajallista tavoitetta ei enää ollut, vessareissu kun piti siitä huolen. 

Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni huomasin että oli enää 18 minuuttia ja rapiat 4 tunnin alitukseen, joten lisäsin pikkasen vauhtia että pääsen neljän tunnin alle (en ole koskaan juossut yli 4 h maratonia, vaan aina on mennyt alle) ja loppuaikani oli lopulta 3:57:46 h.

Neljäs WiHa minulle, 2 puolimaratonia juostuina WiHassa joissa sijoitukset 4. ja 3., yksi keskeytys puolimaratonilla pahaan pohjekramppiin ja nyt siis maraton aikaan 3:57:46 h. ja sijoitus 7. Maratonenkastani jäin vielä tosi paljon, mutta alle neljän tunnin aika kuitenkin oli vähimmäistavoite ja siinä onnistuin. :) 

Uhosin myös jo kihlatulleni ja appiukolle että juoksen ensi vuonna WiHassa 50km, joten kai se täytyy tehdä. ;) Maratonin jälkeen lämpöhoitona jaloille ensin saunomista ja sitten vielä reilusti kylmägeeliä ennen nukkumaan menoa.

 Entä aionko ryhtyä syömälakkoon vielä joskus jatkossa ihmisoikeuksiani ajaakseni?

En tiedä. 
Ainakin Tampereen sosiaalitoimen agenda tuntuu olevan köyhien tappaminen nälkään ja sähköt katkaisemalla kylmyyteen. Eivät välitä ihmisistä pätkääkään, vaan pelkästään säästöistä ja rahasta. Minulla ja kaltaisillani työttömillä köyhillä ei siis ole mitään väliä tai arvoa. 

Hällä väliä sanoisi tampereen sossu, kunhan vain pysyt kotona syrjäytymässä ja olet mahdollisimman näkymätön ja ymmärrät kuolla hiljaa, itsestäsi ääntä pitämättä pois.

Joten miksi vielä auttaisin Tampereen sosiaalitoimea näännyttämällä ja riuduttamalla itseni huonoon kuntoon? Sairastuttaisin itseni.

Kun minulle terveys ja hyvä kunto on aina, läpi elämäni ollut tosi tärkeä asia.

Ja kun tämä viha työttömiä ja köyhiä kohtaa näyttää olevan vallalla koko Suomen maassa, niin mieluiten unohtaisin koko Suomen maan, heittäisin kansalaisuuden mielihyvin menemään, vaihtaisin sen kuin paidan, jos se vain olisi mahdollista...

Suomalaisuuteen ei minulla ole enää pitkiin aikoihin liittynyt mitään tunteita.
  

1 kommentti:

  1. Jos minä voisin .....niin vaihataisin kanssa heti Suomen johonkin toiseen maahan!!!!

    VastaaPoista