maanantai 23. tammikuuta 2017

"Ja tuolla meidän naapurissa asuu vammainen"

Tapahtui Ylöjärven Haaviston Koivumäentien leikkipaikalla, perjantaina 20.1.2017 hieman aamuyhdeksän jälkeen.

Herään jostain läheltäni kuuluvaan meteliin aikaisin aamulla, on kuin joku aikuinen ihminen mölyäisi kiihtyneenä. Ylöjärven Haaviston Niittytie 2:ssa sijaitsevan kotimme makuuhuoneen ikkuna on kohti Koivumäentien leikkipaikkaa ja kuulen metelin kuuluvan sieltä. Menen katsomaan olohuoneen ikkunasta, leikkipaikalla, vain parinkymmenen metrin päässä on nainen lastensa kanssa ja joku toinen vanhempi lastensa kanssa, tunnistan seinänaapurini olevan kyseinen nainen ja kuulen seinänaapurini  puhuvan jostain kovaäänisesti ja kiihtyneesti.

Jään uteliaisuudestani kuuntelemaan, onhan tuo naapuri solvannut ja kiusannut minua ohi kulkiessani, aina minut nähdessään ja ottanut suorastaan ammatikseen minun perheestäni perättömän valittamisen ja meidän kiusaamisen ja syrjimisen.

Siirryn seisomaan lähemmäksi tuuletinaukkoa ja nyt erotan jo yksittäisten sanojen asemasta kokonaisia lauseita. Samalla naapurini huomaa minut.
Minut ikkunassa nähdessään naapuri kiihtyy entisestään ja ääni kohoaa. 
Naapuri viittoo ja huitoo käsillään minuun päin ja sanoo "Tuolla se vammanen on"
 Oon jo monta kertaa soittanut siitä poliisille" 

"Onko poliisit käyneet siellä usein?" kysyy toisten lasten vanhempi.

"On ne jo ainakin kaksi kertaa" vastaa naapurini.

 Keskustelu jatkuu, naapurini suu käy, nainen puhuu vihaisella äänellä, lähes taukoamatta.
Välillä onneksi muistaen lapsensakin ja sanoen jotain heillekin, omat lapset eivät juurikaan näytä kiinnostavan, vaan on tärkeämpää saada solvata naapurissa asuvaa "vammaista".

"Oon ottanut sen sillain että se on vaan vammanen"

ja pian naapurini jatkaa "Kun kuulin että tulee uusi naapuri, niin en odottanut että se ois vammanen"

Pian leikkipaikalle tulee kolmas vanhempi., rouva lastensa kanssa.
Naapurini näkee nyt tilaisuuden solvata, haukkua ja kiusata vammaista taas uuden ihmisen kanssa.

Hän tervehtii, sanoo vielä muutaman sanan joita en kuule ja jatkaa sitten kiihtyneenä ja käsillään huitoen kuin heinämies: "Me asutaan tuolla (huitoen samalla kohti omaa kotiaan) ja tuolla (viittoo kädellään kohti minua) meidän naapurissa asuu vammainen".

"Onko se vammainen?" kysyy tämä juuri leikkikentälle saapunut rouva.

"Joo" vastaa seinänaapurini.

 Keskustelu jatkuu, naapurini lähes hokiessa vammainen sanaa joka lauseessa.

Tässä vaiheessa päätän että olen kuullut tarpeeksi ja päätän mennä syömään aamiaista.
Sanottakoon että jo aikaisemmin olin kuullut tätä vammainen sanaa käytettävän tuolla läheisellä leikkipaikallakin aikaisempinakin aamuina. Mutta en ollut viitsinyt mennä kuuntelemaan.

Todennäköisesti siis naapurillani on tapana solvata, kiusata ja syrjiä minua joka kerta käydessään leikkipaikalla. Jos vain on joitain joiden kanssa minua kiusata. Huitoo ilmeisesti joka kerta, ainakin mölyää niin että sisälle asti kuuluu. 

Tässä vielä kyseinen leikkipaikka:  https://www.google.com/maps/dir//61.5687279,23.5775232/@61.5688155,23.5767739,84m/data=!3m1!1e3

Poliisit muuten osallistuvat mielellään vammaisen ja tämän perheen kiusaamiseen.
Niin törkeää, ihmisoikeuksia rikkovaa ja aggressiivista on poliisien käytös ollut. 

Ovat ilmeisesti Sisä-Suomen poliisista ja sama pari joka kerta. Mies ja nainen.
Poliiseja siis riittää "vammaisen" kiusaamiseen ja syrjimiseen ja tämän perheen pelottelemiseen ja näiden kotirauhan rikkomiseen. 

Onko kyseessä sitten joku erikoisyksikkö jolla hyökätään vammaisten kimppuun?

Meininki Suomessa vähemmistöjä kohtaan on kuin Nazi-Saksassa. 
Vähemmistöillä ei ole tässä maassa edes ihmisarvoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti