sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Paljastuksia : Kidutettuna Tampereella Sorin vankilassa

Paljastuksia : Kidutettuna Tampereella Sorin vankilassa: Palaan nyt muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin. Eli mennään aina vuoteen 2012 asti. Silloin jouduin kidutetuksi Sorin vankilassa Tamper...

Kidutettuna Tampereella Sorin vankilassa

Palaan nyt muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin.
Eli mennään aina vuoteen 2012 asti.

Silloin jouduin kidutetuksi Sorin vankilassa Tampereella.
Kidutetuksi jouduin mielipiteeni vuoksi, eli koska kerroin totuuden väkivaltaisesta viranomaisten iskusta/hyökkäyksestä perheeni kotiin perättömän lastensuojelu-ilmoituksen jälkeen.

Kun olin kertonut julkisesti totuuden Ylöjärven lastensuojelun ja Sisä-Suomen poliisin iskusta siihen asti pyhänä pitämäämme kotiimme, niin Ylöjärven lastensuojelun käskyläisenä soitti sitten ylikonstaapeli Arto Niemelä (kesk.) Ylöjärven poliisista ja pyysi tulemaan käymään. Näin se toimii viranomaisyhteistyö kätevästi, näin Suomessa hiljennetään totuudenkertojat.

Menimme sitten kolmistaan Ylöjärven poliisi-asemalle ja tämä Niemelä kuulusteli minua.

Hetken päästä Niemelä päätti kyykyttää minua ja heittää minut Ylöjärven poliisiaseman putkaan. Olin tietysti huolissani että jaksaako avokkini kantaa rakkaan poikamme turvaistuimessaa autoon asti kun minua oltiin heittämässä putkaan. Mainitsin asiasta poliisille, mutta heiltä ei apua siihen löytynyt, avokkini saisi selviytyä yksin, poliisia kiinnosti vain lapsiperheiden kyykyttäminen, ei auttaminen. 
Ylöjärven poliisi-asemalla ei herrasmiehiä ollut, ainoastaan raukkoja ja lapsiperheiden kyykyttäjiä.

 Kengät ja vyön riisuttuani veivät Ylöjärven poliisit minut Ylöjärven poliisi-aseman putkaan.
Siellä pari tuntia odoteltuani päättivät Ylöjärven poliisit kuljettaa minut Tampereelle Sorin poliisivankilaan. Ylöjärvellä kun ei ollut vankilaa ja lähin oli sitten ilmeisesti Tampereella.

Siellä minua voisi pitää päiväkausia, olinhan kiusallinen totuudenpuhuja.
Sisään putkaan asteli Niemelän esimies ja kaksi hänen käskyläistään.
Ukko oli ihan sivistymättömän juntin näköinen ja oloinen, aivan kuin jostain vanhasta Suomi-filmistä repäisty karikatyyri. :)  Kansalais- ja ihmisoikeuksista hän ei ymmärtänyt pätkääkään.

Määräsi laittamaan minut käsirautoihin ja viemään siis Tampereelle.
Tampereelle Sorin vankilaan saavuttuamme luovutin taas vyöni, lompakkoni, kännykkäni ja kenkäni pois ja kävelin läpi metallinilmaisimen.
Sitten minut viskattiin selliin. 

Tajusin että elin totalitaristisessa poliisivaltiossa ja että olin whistleblowerina viranomaisten mielestä paljon vaarallisempi tekijä kuin pahinkaan murhamies. 

Minä pystyin paljastamaan suomalaisen yhteiskunnan hirvittäväksi paikaksi elää, paikaksi jossa ei ollut miknkäänlaista kodin rauhaa tai yksityisyyden suojaa. Aina saa Suomessa pelätä poliisin iskua/hyökkäystä kotiin. Suomessa koti ei ole mikään pyhä paikka, vaan jotain jonka sossut ja poliisi haluavat raiskata ja tuhota. Suomessa ei siis ole koteja, vaan pelkkiä asuntoja joihin poliisi saa tehdä iskun ihan koska hyvänsä.

 Selli oli täynnä erilaisia vankien kirjoituksia seinillä.
Lisäksi vain kova betonipenkki, ei mitään pehmeää ja tietenkin kalterit ikkunassa.


Aloin laulaa virsiä, mutta pian minulle kuulutettiin että jos vielä jatkan niin vartijat tulevat "hoitelemaan" minut ja laittavat samalla pakkopaitaan.  Ilmeisestikin tuo "hoiteleminen" tarkoitti mukiloimista ja koska Sisä-Suomen poliisilla oli paha maine ja tunnettu harrastamastaa poliisiväkivallasta, niin ymmärsin että nyt kannatti hiljentyä. Muuten makaisin pian oman vereni verilammikossa kun vartijat/poliisit olisivat pamputtaneet minut tajuttomaksi.

Sananvapauteni oli täysin viety, edes virsiä en saanut laulaa.

 Aika kului, useita tunteja kului ja tiesin lopulta jo illan koittaneen ja halusin jo nukkua, muttta ei  ollut mitään missä nukkua ja lisäksi valot paloivat jatkuvasti.
Minun ei annettu nukkua.


Sisä-Suomen poliisi oli nimittäin päättänyt kiduttaa minua riistämällä minulta unen, eli pitämällä minua kirkkaasti valaistussa sellissä jossa ei ollut mitään missä nukkua ja lisäksi  kirkas valo paloi yötä päivää. Huusin että sammuttakaa valot, mutta kukaan ei vastannut.

 Minun ei annettu nukkua ja kun vielä silmissäni oli piilolinssit, niin nekin alkoivat pian kuivua. En kuitenkaan saanut niitä poiskaan, pakko niitä oli siis pitää.

Tunnit kuluivat ja kuluivat ja minua väsytti yhä vaan enemmän. Nukkumaan en pystynyt, ei ollut mitään missä nukkua. Kovalla betonivuoteella oli mahdotonta nukkua ja lisäksi kirkas valo paloi yätä päivää ja esti nukkumisen.

Unen riistäminen (sleep deprivation) alkoi tehota, olin yhä väsyneempi mutta en saanut nukuttua. Sisä-Suomen poliisi kidutti minua riistämällä minulta unen ja pitämällä minua väkisin hereillä.

 Huusin taas kerran että sammuttakaa valot, mutta turhaan...

Taas kului tuntikausia, oli mahdotonta tietää kuinka kauan tarkalleen oli kulunut
 Mutta useita tunteja kuitenkin.

Oltuani vihdoin kymmeniä tunteja hereillä yhtäjaksoisesti kuulin lopulta kuinka
 ovi avattiin.
Ylikonstaapeli Niemelä (kesk.) se siinä seisoi ja päätti viedä minut uudestaan kuulusteltavaksi.

Olin ihan totaalisen väsynyt, en jaksanut oikein mitään. Olihan minut pakotettu olemaan väkisin hereillä jo päiväkausia.

Pääsin vihdoin pois sellistä ja kuulustelun jälkeen kotiin nukkumaan. 
Kidutus oli päättynyt.

Mutta tajusin nyt totuuden kristtallinkirkkaasti.
Sinivalkoiset lasit olivat sulaneet silmiltäni ja olin purkanut oman aivopesuni ja ehdollistamiseni. Tajusin  että Suomi on totalitaristinen poliisivaltio ja uusi DDR, vailla mitään kansalais- ja ihmisoikeuksia. Suomessa poliisi rikkoo ihmisoikeuksia jatkuvasti.
 
 Olihan minulla juuri kokemusta Sisä-Suomen poliisin harrastamasta kidutuksesta aivan omakohtaisesti.

Suomessa, vinksahtaneessa ja läpimädässä rosvovaltiossa oikeuslaitos ja poliisit ovat mätiä ja korruptoituneita. 

Oliko minulla sitten kokemusta poliisista ennen näitä hyökkäyksiä ensin perheeni kimppuun ja sitten vielä kidutuksesta Sorin vankilassa? Oliko minulla esim. rikosrekisteriä tai joitain rikkomuksia? Olinko rötöstelijä? Olinko huumekauppias, kansainvälinen asekauppias, helvetin enkeli tai väkivaltarikollinen? Ei, en ollut saanut edes pysäköintisakkoa.

Sen sijaan olin kunnostautunut mm. ihmisoikeusjärjestön maa-koordinaattorina ja lisäksi uskovana ihmisenä kävin messussakin usein.

Hyökkäys meni siis aivan väärän ihmisen/perheen kotiin.
Minä olin vain ihminen joka halusi tehdä hyvää kaikille ja parantaa maailmaa.
Mutta synnyin väärään maahan, läpimätään ja korruptoituneeseen Suomeen. 




 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Paljastuksia : Lapsiperheet - paetkaa rosvovaltio ja ihmisoikeusr...

Paljastuksia : Lapsiperheet - paetkaa rosvovaltio ja ihmisoikeusr...: Suomi on kuin entinen DDR, maa jossa kansalaisia kannustetaan perättömiin ilmiantoihin ja jossa viranomaiset vain odottavat pääsevänsä tekem...

Lapsiperheet - paetkaa rosvovaltio ja ihmisoikeusrikosvaltio Suomesta

Suomi on kuin entinen DDR, maa jossa kansalaisia kannustetaan perättömiin ilmiantoihin ja jossa viranomaiset vain odottavat pääsevänsä tekemään väkivaltaisia iskuja ja hyökkäyksiä perheisiin. 

Mikä vain tekosyy riittää perättömään ilmiantoon ahdasmielisessä ja ennakkoluulojen täyttämässä juntti-Suomessa.
Jos ei vain ole tarpeeksi tavallisen näköinen, vaan eroaa massasta, niin jo se riittää Suomessa yleensä toiselle suomalaiselle syyksi soittaa poliisille.

Suomi on käytännössä täysin mahdoton maa elää.
Suomi on maa vailla ihmisoikeuksia tai pienimpiäkään kansalaisoikeuksia.
Hätkähdyttävää on se fakta, että viranomaiset Suomessa eivät yleensä edes tunne ihmisoikeuksia tai tiedä rikkovansa niitä.

Omaa perhettäni on Suomessa vainottu ja syrjitty jo aivan alusta saakka.
Ensin vuonna 2012 TAYS:in hoitaja hankki itselleen bonuksia ottamalla yhteyttä Lasuun vain koska toin synnytyksestä toipuvalle äidille lahjaksi ison pehmolelun.
Tämä muuten on Suomessa, emotionaalisesti ja sosiaalisesti kielteisessä, rajoittuneessa ja sulkeutuneessa maassa hyvin yleistä. Aikuisten pieninkin tunnereaktio tai siihen viittaava asia tuomitaan jyrkästi ja tunteiden näyttäjää (tai tässä tapauksessa pehmolelun saaja)  solvataan ja herjataan julmasti. Näin siis toimitaan Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa, siellä äidit eivät saa rauhassa toipua synntyksestään, vaan heistä tehdään perättömiä ilmoituksia, heitä solvataan ja kiusataan. Ja kiusaajina juuri sairaalan hoitajat, jotka vähät välittävät synnyttävistä äideistä ja heidän lapsistaan, kunhan vain saavat tehdä perättömiä ilmoituksiaan, he kun huumaantuvat siitä vallasta ja mahdollisuudesta kiusata synnyttämisestä toipuvia äitejä. 

TAYS:in hoitajat ovatkin henkisesti sairaita, ainakin suurin osa heistä on täysin väärässä ammatissa. Koska heiltä puuttuu empatiakyky kokonaan ja sen tilalla on kiusaamisen ja kyykyttämisen halu.

Tämäkin on yksi kiusaamisen muoto maassa joka perustuu ja rakentuu kiusaamiselle.
Voidaankin puhua kiusaamisen kulttuurista tai kiusaamista ihannoivasta ja sen hyväksyvästä yhteiskunnasta.

Kun lopulta pääsimme lastensuojelusta eroon, niin seuraavaksi sain minä itse kokea kiusaamista Teiskon Kämmenniemessä jonne muutimme 2013.

Siksi muutimme siis taas sieltä takaisin Ylöjärvelle loppuvuodesta 2016.

Siellä oli sitten jälleen ulkonäköni ongelma Niittytien ahdasmieliselle ja ennakkoluuloiselle junttinaapurilleni. Naapurini, henkinen kääpiö ei ymmärtänyt että hänellä ei ole mitään oikeutta tuomita, solvata tai kiusata toista ihmistä vain ulkonäön vuoksi.

Naapuri soitteli usein poliisille ja todellinen viesti oli aina sama "tulkaa heti ja viekää tuo ruma vammainen pois mun naapurista".

No, poliisithan tulivat käyttäytyivät aina sikamaisesti, kunnioittamatta lapsiperheen kotia millään lailla. Kastelivat, raiskasivat ja likasivat kotimme ja uhkailivat aina minua ja avopuolisoani. Taisivat nauttia nämä Sisä-Suomen poliisin poliisit lapsiperheen kyykyttämisestä, varsinaisia sadisteja olivat.

Ja aina sama pari, eli kyse oli lapsiperheen vainosta joka vain jatkui ja jatkui ja jatkui....

Eikä sille loppua näkynyt, varsinkin kun Ylöjärven lastensuojelukin pääsi taas perheeni kimppuun. Olihan soitosta poliisille tehty automaattisesti taas lastensuojelu-ilmoitus.

Henkisesti olin kiusaamiseen ja perheeni kiusaamiseen täysin kyllästynyt ja lopussa.

Ja kun tiesin että lastensuojelun kanssa ei voi edes keskustella lainkaan rationaalisesti, koska vanhemmat olivat automaattisesti rikollisia ja epäilyksenalaisia. Tähän sopii loistavasti sitaatti ensimmäisestä iskusta Ylöjärven kotiimme Sepänharjuntiellä. Kun silloin sanoin että lastensuojeluilmoitus on perätön, niin johtava sosiaalityöntekijä  vastasi "niinhän ne kaikki sanoo". Ja sen jälkeen perheeni pakotettiin kymmeneen perhetyöntekijän käyntiin. Eli kun asenne Ylöjärven lastensuojelussa on tämmöinen, niin tiesin että heidän kanssaan ei voi keskustella järkevästi. Sillä vanhemmat oli jo leimattu rikollisiksi ja sosiaalityöntekijä sanoi aina viimeisen sanan tyyliin meidän mielestämme blaa blaa blaa...

Tiesin että minä ja rakas perheeni olimme täysin ihmisarvottomia, pelkkiä houkuttimia rahanahneille Ylöjärven "lastensuojelun" lapsikauppiaille.  
Meillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia Suomessa. 


Rakas lapseni jonka puolesta olin jo mm. istunut Sorin vankilassa, jota olin puolustanut ja jonka vuoksi olin sakkoihinkin tuomittu (vain koska kerroin iskusta kotiini) oli pelastettava lapsikauppiailta.
Nämä kun myisivät rakkaan Danielimme eniten tarjoavalle, vaikka sitten hyväksikäytettäväksi rikkaalle pedofiilille.

Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää rosvovaltio-Suomi ja paeta lapsikauppiaita ulkomaille.

Oikea ajankohta siihen oli luonnollisesti ennen ensimmäistäkään asiakas-tapaamista. ;)

Silloin näet ei varsinainen lastensuojelu-asiakkuus ollut vielä edes alkanut.

Kuten siis niin monet vainotut suomalaiset lapsiperheet, niin myös meidänkin tiemme vei kauas pois ihmisoikeusrikosvaltio-Suomesta, rosvovaltiosta jossa raha menee ihmisten edelle ja jossa rahan ja bisneksen  nimissä saa tehdä aivan mitä vain. 
Jossa kaikki kunnia, rehellisyys ja moraali on kuollut ja jossa lapset ryöstetään hyvistä perheistä hyväksikäytettäväksi ja siirreltäviksi nappuloiksi tai lemmikeiksi.

Suomi kun on maa jossa lapsia ja lapsiperheitä vihataan yli kaiken.

Kehoitan siis kaikkia lastensuojelun kanssa tekemisissä olevia lapsiperheitä pakenemaan ulkomaille, sillä Suomen lastensuojelu on pelkkää julmaa ja tunteetonta bisnestä. Mikään mitä vanhemmat tekevät tai sanovat ei kaikkitietävien "lastensuojelijoiden" mieltä muuta tai heihin vaikuta.


Ainoa tapa pelastaa lapsi/lapset onkin paeta näitä ihmisoikeusrikollisia ulkomaille, kauas pois rosvovaltio-Suomesta.
Kuten sanottua, niin lastensuojelun kanssa ei voi mitenkään rationaalisesti keskustella ja kommunikoida. 

Ja jos vaihdatte vain paikkakuntaa, niin näin tietokoneiden aikana kun tieto kulkee nopeasti, niin myös uusi kutsu uuden paikkakunnan lastensuojeluun ilmestyy pikapikaa postilaatikkoon.
Se ei siis ole mikään ratkaisu.

Jos haluatte nähdä lapsenne aiemmin kuin vasta 18-vuotiaan seuraavan kerrab niin lähtekää, jättäkää viheliäinen ihmisoikeusrikosvaltio-Suomi.

Menkää edes Ruotsiin asti.
Vaikka turvallisempaa onkin mennä jonnekin kauemmas eli Etelä-Eurooppaan, maahan jossa lapsiperheitä vielä kunnioitetaan ja jopa (mahdotonta Suomessa) rakastetaan.

Jos siis haluatte pelastaa lapsenne, niin realisoikaa kaikki omaisuutenne ja paetkaa vaikkapa Ranskaan, Italiaan, Espanjaan tai Portugaliin.


Niin minäkin tein perheineni.
En jäänyt tuleen makaamaan ja odottamaan taas uudestaan henkisesti raiskatuksi tulemista.
Vaan sanoin EI kiusaamiselle, syrjinnälle ja lapsikaupalle.
 

Suomessa nimittäin ne kaikki ovat valtion suojeluksessa ja ihailtuja asioita. Niin lastensuojelu, koulut, työpaikat, poliisit ja muut viranomaisetkin harrastavat kiusaamista, hyväksikäyttöä ja syrjintää Suomessa.


Ja kun pääsin pois rosvovaltio-Suomesta, niin kiitin polvillani Jumalaa siitä että pääsin pois sieltä. :) Aivan kuten olin luvannut.

Vihdoinkin olen päässyt pois uudesta DDR:stä ja olen vapaa ja mikä tärkeintä, myös perheeni on vapaa. :)


Ei enää ihmisoikeusrikoksia minua tai perhettäni kohtaan, eikä enää kiusaamista.

KIITOS JUMALA SIITÄ ETTÄ AUTOIT MINUT JA PERHEENI POIS ROSVOVALTIO-SUOMESTA.

Nyt olemme olleet jo yli 2kk reissussa ja elämä hymyilee, me olemme vihdoinkin vapaita. :)