sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kidutettuna Tampereella Sorin vankilassa

Palaan nyt muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin.
Eli mennään aina vuoteen 2012 asti.

Silloin jouduin kidutetuksi Sorin vankilassa Tampereella.
Kidutetuksi jouduin mielipiteeni vuoksi, eli koska kerroin totuuden väkivaltaisesta viranomaisten iskusta/hyökkäyksestä perheeni kotiin perättömän lastensuojelu-ilmoituksen jälkeen.

Kun olin kertonut julkisesti totuuden Ylöjärven lastensuojelun ja Sisä-Suomen poliisin iskusta siihen asti pyhänä pitämäämme kotiimme, niin Ylöjärven lastensuojelun käskyläisenä soitti sitten ylikonstaapeli Arto Niemelä (kesk.) Ylöjärven poliisista ja pyysi tulemaan käymään. Näin se toimii viranomaisyhteistyö kätevästi, näin Suomessa hiljennetään totuudenkertojat.

Menimme sitten kolmistaan Ylöjärven poliisi-asemalle ja tämä Niemelä kuulusteli minua.

Hetken päästä Niemelä päätti kyykyttää minua ja heittää minut Ylöjärven poliisiaseman putkaan. Olin tietysti huolissani että jaksaako avokkini kantaa rakkaan poikamme turvaistuimessaa autoon asti kun minua oltiin heittämässä putkaan. Mainitsin asiasta poliisille, mutta heiltä ei apua siihen löytynyt, avokkini saisi selviytyä yksin, poliisia kiinnosti vain lapsiperheiden kyykyttäminen, ei auttaminen. 
Ylöjärven poliisi-asemalla ei herrasmiehiä ollut, ainoastaan raukkoja ja lapsiperheiden kyykyttäjiä.

 Kengät ja vyön riisuttuani veivät Ylöjärven poliisit minut Ylöjärven poliisi-aseman putkaan.
Siellä pari tuntia odoteltuani päättivät Ylöjärven poliisit kuljettaa minut Tampereelle Sorin poliisivankilaan. Ylöjärvellä kun ei ollut vankilaa ja lähin oli sitten ilmeisesti Tampereella.

Siellä minua voisi pitää päiväkausia, olinhan kiusallinen totuudenpuhuja.
Sisään putkaan asteli Niemelän esimies ja kaksi hänen käskyläistään.
Ukko oli ihan sivistymättömän juntin näköinen ja oloinen, aivan kuin jostain vanhasta Suomi-filmistä repäisty karikatyyri. :)  Kansalais- ja ihmisoikeuksista hän ei ymmärtänyt pätkääkään.

Määräsi laittamaan minut käsirautoihin ja viemään siis Tampereelle.
Tampereelle Sorin vankilaan saavuttuamme luovutin taas vyöni, lompakkoni, kännykkäni ja kenkäni pois ja kävelin läpi metallinilmaisimen.
Sitten minut viskattiin selliin. 

Tajusin että elin totalitaristisessa poliisivaltiossa ja että olin whistleblowerina viranomaisten mielestä paljon vaarallisempi tekijä kuin pahinkaan murhamies. 

Minä pystyin paljastamaan suomalaisen yhteiskunnan hirvittäväksi paikaksi elää, paikaksi jossa ei ollut miknkäänlaista kodin rauhaa tai yksityisyyden suojaa. Aina saa Suomessa pelätä poliisin iskua/hyökkäystä kotiin. Suomessa koti ei ole mikään pyhä paikka, vaan jotain jonka sossut ja poliisi haluavat raiskata ja tuhota. Suomessa ei siis ole koteja, vaan pelkkiä asuntoja joihin poliisi saa tehdä iskun ihan koska hyvänsä.

 Selli oli täynnä erilaisia vankien kirjoituksia seinillä.
Lisäksi vain kova betonipenkki, ei mitään pehmeää ja tietenkin kalterit ikkunassa.


Aloin laulaa virsiä, mutta pian minulle kuulutettiin että jos vielä jatkan niin vartijat tulevat "hoitelemaan" minut ja laittavat samalla pakkopaitaan.  Ilmeisestikin tuo "hoiteleminen" tarkoitti mukiloimista ja koska Sisä-Suomen poliisilla oli paha maine ja tunnettu harrastamastaa poliisiväkivallasta, niin ymmärsin että nyt kannatti hiljentyä. Muuten makaisin pian oman vereni verilammikossa kun vartijat/poliisit olisivat pamputtaneet minut tajuttomaksi.

Sananvapauteni oli täysin viety, edes virsiä en saanut laulaa.

 Aika kului, useita tunteja kului ja tiesin lopulta jo illan koittaneen ja halusin jo nukkua, muttta ei  ollut mitään missä nukkua ja lisäksi valot paloivat jatkuvasti.
Minun ei annettu nukkua.


Sisä-Suomen poliisi oli nimittäin päättänyt kiduttaa minua riistämällä minulta unen, eli pitämällä minua kirkkaasti valaistussa sellissä jossa ei ollut mitään missä nukkua ja lisäksi  kirkas valo paloi yötä päivää. Huusin että sammuttakaa valot, mutta kukaan ei vastannut.

 Minun ei annettu nukkua ja kun vielä silmissäni oli piilolinssit, niin nekin alkoivat pian kuivua. En kuitenkaan saanut niitä poiskaan, pakko niitä oli siis pitää.

Tunnit kuluivat ja kuluivat ja minua väsytti yhä vaan enemmän. Nukkumaan en pystynyt, ei ollut mitään missä nukkua. Kovalla betonivuoteella oli mahdotonta nukkua ja lisäksi kirkas valo paloi yätä päivää ja esti nukkumisen.

Unen riistäminen (sleep deprivation) alkoi tehota, olin yhä väsyneempi mutta en saanut nukuttua. Sisä-Suomen poliisi kidutti minua riistämällä minulta unen ja pitämällä minua väkisin hereillä.

 Huusin taas kerran että sammuttakaa valot, mutta turhaan...

Taas kului tuntikausia, oli mahdotonta tietää kuinka kauan tarkalleen oli kulunut
 Mutta useita tunteja kuitenkin.

Oltuani vihdoin kymmeniä tunteja hereillä yhtäjaksoisesti kuulin lopulta kuinka
 ovi avattiin.
Ylikonstaapeli Niemelä (kesk.) se siinä seisoi ja päätti viedä minut uudestaan kuulusteltavaksi.

Olin ihan totaalisen väsynyt, en jaksanut oikein mitään. Olihan minut pakotettu olemaan väkisin hereillä jo päiväkausia.

Pääsin vihdoin pois sellistä ja kuulustelun jälkeen kotiin nukkumaan. 
Kidutus oli päättynyt.

Mutta tajusin nyt totuuden kristtallinkirkkaasti.
Sinivalkoiset lasit olivat sulaneet silmiltäni ja olin purkanut oman aivopesuni ja ehdollistamiseni. Tajusin  että Suomi on totalitaristinen poliisivaltio ja uusi DDR, vailla mitään kansalais- ja ihmisoikeuksia. Suomessa poliisi rikkoo ihmisoikeuksia jatkuvasti.
 
 Olihan minulla juuri kokemusta Sisä-Suomen poliisin harrastamasta kidutuksesta aivan omakohtaisesti.

Suomessa, vinksahtaneessa ja läpimädässä rosvovaltiossa oikeuslaitos ja poliisit ovat mätiä ja korruptoituneita. 

Oliko minulla sitten kokemusta poliisista ennen näitä hyökkäyksiä ensin perheeni kimppuun ja sitten vielä kidutuksesta Sorin vankilassa? Oliko minulla esim. rikosrekisteriä tai joitain rikkomuksia? Olinko rötöstelijä? Olinko huumekauppias, kansainvälinen asekauppias, helvetin enkeli tai väkivaltarikollinen? Ei, en ollut saanut edes pysäköintisakkoa.

Sen sijaan olin kunnostautunut mm. ihmisoikeusjärjestön maa-koordinaattorina ja lisäksi uskovana ihmisenä kävin messussakin usein.

Hyökkäys meni siis aivan väärän ihmisen/perheen kotiin.
Minä olin vain ihminen joka halusi tehdä hyvää kaikille ja parantaa maailmaa.
Mutta synnyin väärään maahan, läpimätään ja korruptoituneeseen Suomeen. 




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti